Korona-ajan päättymisen kynnyksellä pohditaan millainen ”uudesta normaalista” muodostuu. Muun muassa kulutustottumukset ovat muuttuneet, kun kontaktien välttämiseksi kaupassa käydään harvemmin ja ruokaa sekä tarvikkeita ostetaan aiempaa pidemmäksi aikaa.

Toisaalta verkko-ostosten määrä sekä ruokaostosten ja valmisruuan kotiinkuljetus on lisääntynyt. Ehkäpä on myös sisustettu kotia ja pihaa enemmän, konmaritettu kodin kaappeja ja saatettu tehdä samalla löytöjä jo unohdetuista tavaroista ja vaatteista.

Myös tulotaso tai harrastusmahdollisuudet ovat voineet muuttua rajatumpien mahdollisuuksien vuoksi.

Kun odotamme kokoontumisrajoitusten lopullista vapautumista, voi olla hyvä aika pohtia omaa kulutusta – haluammeko muuttaa sitä uudessa normaalissa. Pitäisikö kuluttaa vähemmän ja resurssitehokkaammin, suosia kotimaisia tuotteita ja tuottajia tai hankkia enemmän palveluita materian sijaan?

Oman kulutuksen aiheuttamien ilmastovaikutusten eli niin sanotun hiilijalanjäljen pienentämisessä kannattaa aloittaa kulutuksen tarkkailemisesta ja mahdollisten päästövähennyskeinojen pohdinnasta: miten asun ja liikun, mitä ostan, syön ja harrastan?

Osalla suomalaisista merkittävä osuus ilmastovaikutuksista aiheutuu yksityisautoilusta tai matkustamisesta, monella puolestaan kodin energiankulutuksesta, ravinnosta tai tavaroiden hankinnasta.

Vuonna 2019 Suomen ympäristökeskuksen julkaiseman Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen käyttö -raportin mukaan yli puolet (53 prosenttia) eli yllättävän suuri osa Suomen kansantalouden aiheuttamista elinkaarisista kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2015 toteutui Suomen rajojen ulkopuolella.

Kotimaisia tuotteita ostamalla päästövaikutukset pysyvät hallitummin Suomessa, vaikkakin tiettyjen raaka-aineiden tuonti ulkomailta on merkittävää.

Päästöjen arvioinnissa ei tarvitse mennä pelkillä arvailuilla, kun hyödyntää dataa ja laskureita kuten Ilmastodieetti tai Sitran elämäntapatesti.

Laskurin täyttämällä saa hiilijalanjälkensä lasketuksi ja päästöjen jakautumisen yksityiskohtaisemmin selville. Kun nämä faktat ovat tiedossa, voi seuraavaksi pohtia miten päästöjä saisi vähennettyä. Toimisiko omalla kohdalla esimerkiksi joukkoliikennevälineiden, kävelyn tai pyöräilyn lisääminen henkilöauton käytön sijasta, etätyöpäivät myös koronaexitin jälkeen tai kasvispainotteisempi ruokavalio?

Myös harkitumpi matkustaminen ja tavaroiden ostaminen sekä sisälämpötilan säätö alemmaksi ja veden käytön vähentäminen voivat pienentää päästöjä merkittävästikin. Kulutuksen ja energiankäytön vähentäminen on taloudellisestikin järkevää.

Oman kulutuksen hiilijalan laskennassa voi hyödyntää erilaisia työkaluja kuten Ilmastodieetti-laskuria.

Entä päästöjen vapaaehtoinen hyvittäminen eli kompensointi? Siinä päästöjen aiheuttaja maksaa ilmastovaikutusten hyvittämisestä jollekin toiselle toimijalle. Hyvitys tapahtuu usein perustamalla hiilinielu tai -varasto vaikkapa puita istuttamalla tai poistamalla hiilidioksidia ilmakehästä esimerkiksi ilmakehän hiilen talteenoton ja varastoinnin avulla. Lue lisää päästökompensaatioista.

Paras vaihtoehto on päästöjen välttäminen ja vähentäminen, mutta jäljelle jääneiden päästöjen hyvittäminen on toki parempi vaihtoehto kuin se, ettei kompensointia tehtäisi.

Periaatteessa päästökompensointi on melko yksinkertainen asia, mutta hiilidioksidin sitominen tai poistaminen ilmakehästä voidaan toteuttaa monin erilaisin tavoin. Menetelmien osalta eroja on erityisesti hiilidioksidin sitomisen ja talteenoton pysyvyydessä (palautuuko hiilidioksidi vielä takaisin ilmakehään ja kuinka nopeasti) sekä siinä, lasketaanko hyöty jo etukäteen vai vasta sen jälkeen, kun talteenotto tai sidonta on todennetusti tapahtunut.

Hyvälle kompensaatiolle on olemassa kriteerejä, kuten että päästövähennyksen, hiilinielun tai -varaston pysyvyyden tulisi olla lähtökohtaisesti vähintään sata vuotta. Jos hyvitykset lasketaan jo etukäteen kuten usein esimerkiksi metsiin liittyvissä kompensaatioissa, tulee pysyvyysriskin hallitsemiseksi käyttää riittäviä lisäkeinoja. Näitä ovat esimerkiksi ylimääräiset kompensaatiot tai puskurit yllätysten kuten metsäpalojen tai myrskytuhojen varalta.

Verkkokaupoista löytyy jo kuluttajille valmiiksi räätälöityjä kompensointituotteita. Niiden avulla voi parilla klikkauksella hyvittää esimerkiksi lentämisestä tai asumisesta aiheutuneita päästöjä. Monessa tapauksessa jää kuitenkin epäselväksi, kuka tai mikä toimija hyvittää päästöt ja missä päin maailmaa tämä tapahtuu.

Kotimainen kompensaatioala on vielä kehittymässä. Tulevaisuudessa toivottavasti saadaan lisää läpinäkyvyyttä asioihin ja kuluttajallekin eri vaihtoehdot helpommin vertailtavaksi. Myös eri tuotteiden hiilijalanjäljen laskennan kehittäminen ja tulosten selkeä viestintä kuluttajille olisi tärkeää, jotta voimme paremmin ymmärtää, mitä olemme ostamassa.