Nettisivuillamme 8. helmikuuta julkaistu Seppo Vuolannon kirjoitus Kissa kiusana herätti taas kuten aina kiivaan keskustelun kissojen ja kissanomistajien oikeuksista.

Kirjoitus sai lukijat älähtämään käyttämällä sanaa lainsuojaton: ”Kissa on metsästyslain perusteella jo nyt lainsuojaton, jos se tulee tekemään pahojaan toisen pihalle.”

Näin ei ole automaattisesti. Kissan pitäisi olla villikissa, jotta se voitaisiin hävittää ja ero villin ja kotikissan välillä voi olla hienonhieno. Eräs villikissan määritelmä on se, että se pyydystää ruokansa luonnosta. Yleensä taajamissa liikkuvilla kissoilla on aina koti vaikka ne muun muassa hiiriä ja lintuja nappaavatkin.

Parasta onkin aina ensin neuvotella kissanomistajan kanssa – jos uskaltaa. Kokemuksesta tiedän, ettei se helppoa ole. Eikä ole muuten kissan kurissa pitäminenkään.

Entisenä kissanomistajana voin kertoa, että katti punkeaa ulos pienenpienestä tuuletusikkunan raostakin ja kun ovea vähänkin avaa, se pinkaisee ulos häntä suorana.

Omalla kissallani oli kaulapanta ja siinä kulkunen, mutta niin vain tuli kirjosieppoja ulko-ovelle.

Kaikki odottavat keväistä linnunlaulua, mutta kaikki lintumme eivät koskaan pääse kotiin. Vaarat vaanivat talvehtimisalueilla ja matkalla. Jos linnut pystyvät välttämään aseet, liimatikut, verkot sekä pedot ja onnistuvat pesimään ja saamaan poikasia, tulee Kissa kirnauskis (tai orava) ja hotkii ne suuhunsa. Ikävää etenkin nyt, kun viime kesä oli harvinaisen huono pesimävuosi.

Birdlifen pihabongauskin sen todistaa: tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetyssä tarkkailutapahtumassa nähtiin tänä vuonna 94 lintulajia ja noin 440 000 lintuyksilöä. Viime vuonna lajeja oli 109 ja yksilöitä noin 800 000.

Pidetäänkö tänä keväänä huolta, että linnunlaulu soi tulevinakin vuosina.