Perinteinen kasvutalous on saanut haastajan kohtuutaloudesta, jonka tavoitteena on tuottaa oikeudenmukaista hyvinvointia ympäristön asettamissa rajoissa. Kirjoitin aiheesta Suomen Luontoon 1/2016. Ajatus siitä, että voisimme luopua kasvutalouden pakosta jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni.

Tämänhetkinen pyrkimys talouden kasvuun on niin valtava yhteiskuntaamme ohjaileva voima, että siitä luopuminen tuntuu täysin utopistiselta. Toisaalta on tutkijoita, taloustieteilijöitä ja ruohonjuuritason toimijoita, jotka uskovat sen mahdollisuuksiin.

Halusin tietää asiasta lisää. Itseäni kiinnosti, mitä kohtuutalouteen siirtyminen konkreettisesti tarkoittaisi. Ankeata ja niukkaa elämää? Työttömyyden lisääntymistä? Paluuta metsään?

Otin yhteyttä tänä vuonna ilmestyvän Talouskasvun jälkeen -kirjan tekijöihin saadakseni konkreettisempaa tietoa kohtuutaloudesta. Maria Joutsenvirran, Tuuli Hirvilammen, Marko Ulvilan ja Kristoffer Wilénin kirjoittama teos kertoo, miten ja miksi kasvuajattelusta kannattaa siirtyä ekologisesti kestävään ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen talouteen. Kirjan tekijät vastasivat mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.

Lisääntyykö työttömyys?

Talouskasvun jälkeen -kirjan tekijät kumoavat epäilykseni työttömyyden lisääntymisestä perustelemalla, ettei talouskasvuun perustuva talousmallikaan ole pystynyt poistamaan työttömyyttä. Päinvastoin, työttömyys on viimeisimmän talouskriisin seurauksena vain lisääntynyt.

”Työn tuottavuuden lisääntyessä tai kysynnän laskiessa työantajalle on usein taloudellista vähentää työväkeä. Tällaisessa yhteiskunnassa uusia työpakkoja syntyy vain kasvun kautta, mikä ylläpitää muun muassa luonnon kannalta vahingollista kasvuriippuvuutta”, kirjoittajat korostavat.

On tärkeää muistaa, ettei talouskasvuun pohjautuvan talousmallin tavoitteena ole työllistää mahdollisimman monia vaan tehdä mahdollisimman paljon voittoa ja kasvattaa yritysten omistajien ja sijoittajien omaisuutta. Kohtuutaloudessa tilannetta katsotaan nimenomaan työllistämisen näkökulmasta. Sellaiset yritykset menestyvät, joiden päämääränä ei ole tehdä mahdollisimman paljon rahaa, vaan joiden toiminta on työllistävää.

”Kohtuutaloudessa tavoitteena on hyvinvointi ja siihen liittyvät mahdollisuudet omalla työllä ansaittuun toimeentuloon ja mielekkääseen tekemiseen”, kirjoittajat ehdottavat.

Työaikoja lyhennetään ja osa-aikatyöläisten asemaa parannetaan, jolloin palkkatyötä voidaan jakaa useammalle tekijälle. Sen lisäksi, että ihmisiä pystytään työllistämään enemmän, jää työntekijöille enemmän aikaa muuhun hyvinvointia edistävään toimintaan esimerkiksi koti- ja paikallistalouksissa.

Kohtuutalous ei kuitenkaan kokonaan kiellä rahallisen voiton tekemistä. Tärkeämpää on kiinnittää huomiota siihen, mitkä tavoitteet, motivaatiot ja mittarit liiketoimintaa ohjaavat. Olennaista on myös se, mitä mahdollisella voitolla tehdään. Jos liiketoiminta on tuottavaa, voitot tulisi käyttää esimerkiksi paikallisiin investointeihin tai jakaa ne toimintaan osallistuneiden kesken.

Millaista on kohtuullisempi elämä?

”Parhaimmillaan kohtuutaloudessa ihmisten vapaus ja hyvinvointi lisääntyvät rutkasti, koska kaiken päämääränä on ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta”, kirjoittajat kommentoivat.

Kohtuutaloudessa hyvinvoinnin nähdään lisääntyvän, kun palkkatyö- ja kulutuskeskeisen elämäntavan kohtuullistaminen tuo tilaa monipuolisemmalle hyvinvoinnin tavoittelulle. Kun kasvupakko ei ohjaile yhteiskunnan toimintaa, voidaan hyvinvointipalvelut järjestää järkevämmin esimerkiksi rahajärjestelmän muutosten ja julkisten investointien avulla.

Hyvinvointi lisääntyy toki myös ennaltaehkäisevästä näkökulmasta. Energiankulutuksen ja luonnonvarojen käytön vähentämisellä estetään ilmastokriisin pahenemista, jolloin myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus parempaan hyvinvointiin.

Miten oma elämäni muuttuisi kohtuutalouden yhteiskunnassa?

Kirjan tekijöiden mukaan monin tavoin, kun ilmastopäästöjä aiheuttavaa energian- ja luonnonvarojen kulutusta lähdetään vähentämään.

”Kestävämpään elämäntapaan voisi kuulua esimerkiksi asumisen energiatehokkuuden parantaminen, julkisen liikenteen käyttäminen ja matkailun vähentäminen”, he mainitsevat esimerkkeinä.

Lisäksi tärkeää olisi siirtyä globaalitaloudesta paikallisten yritysten ja toimijoiden tukemiseen. Joitakin tämän suuntaisia trendejä on jo havaittavissa. Esimerkiksi lähimatkailu, paikallisyritysten tukeminen, lähiruuan suosiminen ja työviikon lyhentäminen eivät ole enää täysin vierailta ajatuksia nyky-yhteiskunnassa.

Mitä minä voin tehdä?

”Suurimman jäljen ihminen jättää maailmaan omalla työllään, eli kannattaa hakeutua tehtäviin, jotka liittyvät perustarpeiden tyydyttämiseen luontoa kunnioittavilla tavoilla”, he ehdottavat.

Jos omien työtehtävien vaihtaminen kuulostaa turhan haastavalta muutokselta, voi kokeilla vaikka irtautumista hiljalleen sellaisesta toiminnasta, jonka tavoitteet ovat ristiriidassa kestävämmän tulevaisuuden kanssa. Näihin luetaan esimerkiksi öljy-yhtiöiden toiminta, mainostulva, lihateollisuus ja liikepankit.

Myös yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen nousevat usein esiin kohtuutalouden ratkaisuista puhuttaessa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kohtuutaloudessa asuminen, omistaminen ja kuluttaminen perustuvat jakamiselle, kierrättämiselle ja yhteisölliselle omavaraisuudelle. Lisäksi kannustetaan aktiivisuuteen esimerkiksi toimimalla poliittisissa liikkeissä, järjestöissä tai muissa yhteistä etua ajavissa yhteisöissä.

”Tärkeintä on vapauttaa mielikuvitus kasvufantasioista ja keskittyä olennaiseen: ekologiseen kestävyyteen ja reiluun peliin”, kirjoittajat painottavat.

Lue myös 5 vinkkiä, joiden avulla voit elää kohtuullisempaa elämää.