Tuntomerkit: Iso, noin 58–73 cm. Paksu kaula, vahva nokka, kaulassa kauniita viirukuvioita ja tumma kaulalappu. Tumman selän valkoinen ikkunakuvio tunnusomainen. Molempien, kuikan ja kaakkurin talvipuku on tummanharmaa selkäpuolelta ja vatsapuolelta valkea. Äänet kuten kuuluvat järvenseliltä keväästä syksyyn, myös iltaöisin. Tyypillisin ja helppo tunnistaa on juhlallinen ka kuiiiiik ka kuiiiik. Myös korisevia ja valittavia, kantavia ääniä.

Elintavat: Kirkasvetisten järvien lintu, voi käydä kalassa myös merellä. Keski- ja syyskesällä aikuiset linnut kokoontuvat jopa parinkymmenen yksilön parviin seurustelemaan ja kalastelemaan järvenselille ja lahdille. Taitava sukeltaja ja nopea lentäjä, joka tarvitsee riittävästi vapaata vettä nousukiitoon.

Ravinto: Sukeltaa pitkään, nopeasti ja syvällekin. Taitava kalastaja, mutta syö vähemmässä määrin myös äyriäisiä, selkärangattomia ym.

Lisääntyminen: Munii toukokuussa tai kesäkuun alkupuolella lähes aina kaksi munaa aivan järven tai sopivan saaren tai luodon rannassa olevaan pesäpainanteeseen. Hautoo melkein kuukauden. Poikasten ehtiminen lentokykyiseksi vie yli kaksi kuukautta. Pesäpaikka- ja pariuskollinen sekä pitkäikäinen.

Levinneisyys ja runsaus: Koko maassa järvialueilla. Totuttuaan mökkeihin – ja kun mökkiläiset ovat oppineet myös varomaan kuikan pesintää – runsastunut. Parimääräarvio 12 000–5 000. Suomenlahden arktisten vesilintujen muuton aikana kuikkia muuttaa itään Euroopan ja Aasian pohjoisosiin arviolta noin 100 000–150 000 yksilöä. Kuikat lentävät komeasti suurella nopeudella ja muuttavat hajanaisissa parvissa.

Tiesitkö, että kuikka voi lähestyä paikallaan istuvaa ihmistä uteliaana jopa kymmenen metrin päähän.

Kuva: Samuli Haapasalo