Ennen vanhaan oli erilaisia uskomuksia myrkkysienten tunnistamiseksi. Myrkkysienet värjäävät niiden mukaan hopealusikan vihreäksi, haisevat pahalta, kasvavat ruostuneesta raudasta tai vanhoista lumpuista tai niitä kasvaa käärmeen pesien ympärillä. Varsinkin vihreitä ja mustia sieniä pidettiin myrkyllisinä, ja siinä mielessä osuttiin oikeaan, että kavalakärpässieni on vihreä.

Vakavat sienimyrkytykset ovat Suomessa olleet aina harvinaisia. Suomalaisten sientenkäyttöperinne on lähtöisin idästä ja siellä on totuttu syömään maitiaisnestettä valuttavia rouskuja ja käsittelemään ne oikein. Nykyisinkin Keski- ja Etelä-Euroopassa pidetään esimerkiksi haaparouskua ja karvarouskua myrkyllisinä, koska siellä ei ole totuttu keittämään niiden kirpeyttä pois.

Suomessa tavattavat myrkkysienet voi myrkytystyypiltään jakaa kolmeen ryhmään, solumyrkkyjä sisältävät, hermomyrkkyjä sisältävät ja ruoansulatuskanavaan vaikuttavat. Näiden lisäksi voi mainita sienisokerin imeytymishäiriöitä aiheuttavat, allergiat eli ruokayliherkkyydet ja alkoholin kanssa myrkytyksiä aiheuttavat.

Suomen viisi vaarallisinta myrkkysientä ovat valkokärpässieni (Amanita virosa) ja kavalakärpässieni (Amanita phalloides), suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) korvasieni (Gyromitra esculenta) raakana ja myrkkynääpikkä (Galerina marginata). Myös pulkkosieni (Paxillus involutus) voi kuulua tähän ryhmään, koska sen tiliin on laskettu yksi kuolemaan johtanut myrkytys. Näiden myrkyt ovat solumyrkkyjä.

Erittäin myrkyllinen kavalakärpässieni yleistyy Suomessa

Valko- ja kavalakärpässienen myrkyt, amatoksiinit ja fallotoksiinit, tuhoavat maksan ja munuaisten soluja. Ne voivat vammauttaa myös sydänlihasta ja aivoja. Oireet alkavat usein vasta 8–24 tunnin päästä syömisestä ja tällöin voi olla vaikea selvittää mitä on syöty. Sisäelimet ovat voineet myös tässä ajassa vaurioitua. Kavalakärpässieni on maailman vaarallisin helttasieni, jonka tiliin voidaan laskea eniten kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Meillä se on onneksi harvinainen tammimetsien sieni, mutta yleistymässä ja leviämässä pohjoiseen. Kaksi vuotta sitten se löytyi Laitilasta ja samalla Suomen pohjoisimmalta paikalta.

Kavalakärpässieni. Kuva: Lasse Kosonen

Toisaalta kavalakärpässieni poikkeaa ulkonäöltään ruokasienistä siksi paljon, ettei sitä tule vahingossa kerättyä. Keski-Euroopassa se on joskus sekoitettu vihreänväriseen ja hyvään ruokasieneen, ruutuhaperoon. Sen sijaan valkokärpässientä on sekoitettu herkkusieniin, vaikka neuvonnassa ja kirjoissa on painotettu herkkusienten tummia ja vanhemmiten lähes mustia helttoja verrattuna valkokärpässienen ruumisarkun värisiin helttoihin.
Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelutyötä!

Valkokärpässieni on joinakin syksyinä varsin yleinen. Tällainen oli syksy 2021, jolloin yhdellä metsäretkellä näin yli 200 valkokärpässienen itiöemää. Onneksi ilman vakavia myrkytyksiä selvittiin. Viimeinen kuolemantapaus on vuodelta 2006, jolloin hyvänä valkokärpässienivuonna muuan iäkäs nainen kuoli luultuaan keräämiään kärpässieniä kuusiherkkusieniksi.

Myrkytysoireiden ilmenemisessä voi kestää jopa 14 vuorokautta

Suippumyrkkyseitikki on myös aiheuttanut yhden kuolemaan johtaneen myrkytyksen. Seitikkimyrkytysten tarina sai alkunsa Puolasta 1950-luvulla, jolloin sienimyrkytyksiin kuoli 32 henkeä. Syylliseksi todettiin lehtomyrkkyseitikki (Cortinarius orellanus), jota ei Suomessa tavata. Sen sijaan sen lähilaji, suippumyrkkyseitikki todettiin kasvavan myös Suomessa. Joinakin vuosina se on tuoreissa kuusikoissa jopa yleinen. Seitikkimyrkytyksissä todettiin olevan ongelmana, että myrkytys aiheuttaa oireita varsin pitkän latenssiajan kuluttua – jopa kaksi viikkoa sienten syömisestä. Seitikkimyrkkyjä ei ole löydetty muista seitikkilajeista, esimerkiksi kangasmyrkkyseitikki todettiin myrkyttömäksi ja sai takaisin vanhan nimensä keltavyöseitikki.

Suippumyrkkyseitikki. Kuva: Lasse Kosonen

Suippumyrkkyseitikin myrkyistä tärkeimpänä pidetään orellaniinia. Eläinkokeiden mukaan se on nopeasti imeytyvä ja sen arvellaan sitoutuvan nopeasti munuaiskudokseen.

Myrkytyksen kuva on yleensä kolmivaiheinen. Aluksi on oireeton latenssiaika, joka voi vaihdella 12 tunnista 14 vuorokauteen, keskimäärin kolme vuorokautta. Merkittävät myrkytysoireet ilmaantuvat vakavassa myrkytyksessä kahdessa–kolmessa päivässä. Myrkytys on yleensä sitä vakavampi, mitä nopeammin ja voimakkaampina oireet ilmaantuvat.

Vakavassa myrkytyksessä latenssivaiheen jälkeen kuvattuja oireita ovat polttava tunne suussa, väsymys, päänsärky, yleinen sairauden tunne, lihaskivut sekä munuaisten arkuus. Aluksi ilmenee runsasvirtsaisuutta, mutta munuaistoiminnan pettäessä virtsantulo alkaa vähentyä. Lääkärin hoito on aina välttämätöntä.

Myrkytyksestä toipuminen saattaa kestää kuukausia tai jopa vuosia.

Korvasienen keittäminen erittäin tärkeää

Suomessa tiedossa on neljä kuolemaan johtanutta korvasienimyrkytystä. Viimeisin tapaus on kuitenkin 60 vuoden takaa. Korvasieniä kerätään paljon keväisin, ja niitä myös käytetään. Suomalaiset ovat oppineet käsittelemään korvasienen oikein, koska myrkytyksiä ei nykyisin enää tapahdu. Korvasienen myrkky on kuitenkin herkästi haihtuva. Kaksi kertaa viiden minuutin keittäminen riittää poistamaan korvasienen myrkyn, gyromitriinin niin vähiin, ettei ole pelkoa myrkytyksestä. Myös kuivatut korvasienet on keitettävä kahdesti viisi minuuttia. Hyvästä tuuletuksesta on huolehdittava, koska keitinhöyryt voivat myös aiheuttaa myrkytyksen oireita.

Koivunkantosientä muistuttava myrkkynääpikkä sisältää myös amanitamyrkkyjä, mutta vähemmän kuin valko- ja kavalakärpässieniellä. Silti muun muassa Yhdysvalloissa ja Japanissa on todettu 1900-luvulla useita kuolemaan johtaneita myrkytyksiä myrkkynääpikän lähilajeilla. Myös Euroopassa tavattavan myrkkynääpikän on kemiallisissa selvityksissä todettu sisältävän samoja myrkkyjä. Suomessa ollaan ”hysteerisen” tarkkana eroista hyvänä ruokasienenä pidettyyn koivunkantosieneen, että niitä ei juuri vahingossa kerätä. Tässä on edelleen syytä olla hyvin varovainen.

Pulkkosienien myrkyn toimintaa ei vielä tunneta täysin

Vuonna 1978 todettiin Rovaniemen lähellä myrkytystapaus, joka johti yhden ihmisen kuolemaan. Syynä oli pulkkosieni. Toisaalta tämä on outoa, koska pulkkosieniä on syöty vuosikymmeniä Suomessakin. Venäjällä se oli ollut jopa kauppasieni vuoteen 1981 asti. Toivo Rautavaara väitöskirjassaan vuonna 1947 suosittaa sitä sekasieneksi muiden sienien joukkoon. Kuitenkin pulkkosienimyrkytyksiä tunnetaan Euroopasta jo kymmenittäin, ja lukuisia myös kuolemaan johtaneita.

Myrkkyjen laatua ei ole selvitetty, mutta myrkytystä ei aina saada joka pulkkosieniateriasta vaan sienten jatkuvasta käytöstä. Myrkyt ovat jollain tavalla elimistöön kasautuvia ja mahavaivat, oksentelu ja ripuli saattavat alkaa jo muutaman tunnin jälkeen sieniaterian nauttimisesta.

Pulkkosienen sisältämä myrkky aiheuttaa hemolyysiä, sekä häiriöitä maksan ja munuaisten toiminnassa, mikä saattaa johtaa kuolemaan. Erona myrkytystapauksissa voi olla syynä myös, että pulkkosienilajeja on todettu olevan itse asiassa useita ja nämä kasvavat Suomessakin. On epäselvää, onko näistä lajeista joku myrkyllisempi kuin toinen tai puuttuvatko myrkyt jostakin lajista kokonaan.

Hermomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon ja psyykeen

Hermomyrkyt ovat toinen, myrkkyaineiden ryhmä, jotka voivat aiheuttaa vakavia myrkytyksiä. Yhtään kuolemantapausta ei näistä kuitenkaan tunneta, ainakaan Suomessa. Hermomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon ja psyykeen. Vaikutukset ovat ohimeneviä ja usein samantapaisia kuin alkoholilla.

Ruskokärpässieni. Kuva: Shutterstock

Hermomyrkkyjä on muun muassa kärpässienissä (puna- rusko- ja pantterikärpässieni) ja risakkaissa. Myrkkysienen prototyypin punakärpässienen myrkyt tunnetaan varsin hyvin. Muskariinia, jonka mukaan punakärpässieni on nimetty, on siinä varsin vähän ja vaikuttavat aineet ovatkin muskatsoni, muskimoli ja iboteenihappo. Punakärpässieni (Amanita muscaria) on vaarallisimmillaan raakana, ja keitettynä se muuttuu lähes myrkyttömäksi. Toivo Rautavaara suositteli sitä keitettynä sanoen: ”käytännössä sen voi rinnastaa karvalaukkuun, joka on myös tuoreena myrkyllinen”. Tällaiseen suositukseen ei kuitenkaan liene tarvetta. On myös väitetty, että pintakelmun nylkeminen pois vähentää myrkyllisyyttä.

Klassinen on myös punakärpässienen käyttö samanistisiin tarkoituksiin tai myös yhdessäolon juhlistamiseen. Vain miehet nauttivat sientä, mutta naiset kyllä kelpasivat pureskelemaan kuivatun sienen miellyttävän liukkaaksi ja käärimään sen pikku pötköksi, joka oli helppo nielaista kokonaisena. Aluksi vaikutus näkyi jalkojen ja käsien vapisemisena. Sitten juhlaan osallistuneet alkoivat riemuita, tanssia ja laulaa. Toiset kiljuivat tai joutuivat kauhun valtaan. Lopuksi seurasi syvä uni. Tämän aikana miehet kokivat hallusinaatioita, joissa matkusteltiin vieraissa maissa tai tavattiin kuolleita sukulaisia. Juhlissa voitiin juoda omaa tai muiden virtsaa, jota kerättiin osanottajilta nahkakuppeihin.

Kärpässieni on kiehtonut kautta aikojen

Arkiston aarteita: Šamaanien sieni

Kärpässienen hallusinogeeniset aineet kulkivat munuaisten läpi ja edelleen virtsaan hajoamatta. Väitetään myös, että tällöin jäivät punakärpässienten myrkkyjen epämiellyttävän vaikutukset pois. Suomessa punakärpässientä kokeilleet ovat saaneet yleensä pettyä. Seurauksena on ollut pahoinvointikohtauksia.

Rusko- ja pantterikärpässienellä (A. regalis ja A. pantherina) on samoja myrkkyjä, mutta yleensä korkeampina pitoisuuksina. Siksi niiden aiheuttamat myrkytykset ovat olleet voimakkaampia. Oireet vaihtelevat pahoinvoinnista, sekavuuteen ja päänsärkyyn.

Punakärpässieni (Amanita muscaria) on vaarallisimmillaan raakana. Kuva: Anna Tuominen

Pienikokoisia risakkaita ei onneksi meillä edes älytä käyttää ruokasieninä, mutta aina on mahdollista, että esim. pikkulapsi syö nurmikolta suippu- tai valkorisakasta (Inocybe geophylla ja I. fastigiata) Tällöin lääkärinhoito voi olla tarpeen.

Lounaisrannikolla kasvava isorusokas (Entoloma sinuatum) on harvinainen tammilehtojen laji ja ainakin Keski-Euroopassa se on aiheuttanut vakaviakin myrkytyksiä. Sen sekoittaminen esimerkiksi hyvään ruokasieneen, härmämalikkaan, on mahdollista. Sen myrkkyjä ei tarkemmin tunneta.

Rusokkaita ei muutenkaan suositella syötäväksi. Kevätrusokas (Entoloma vernum) on aiheuttanut muutaman ruoansulatuskanavaan vaikuttavan myrkytyksen pahoinvointeineen. Muita tällaisia sieniä ovat muun muassa pisamavalmuska (Tricholoma pessundatum), keltareunavalmuska (T. arvernense), kitkerälahokka (Hypholoma fasciculare), lakritsirousku (Lactarius helvus) ja pohjanpiispanhiippa (Gyromitra ambigua). Niiden myrkkyjen laatua ei ole tarkemmin selvitetty. Oma mystinen tapauksensa on kartiohuhtasieni (Morchella conica), josta on todettu parikin perättäisistä huhtasieniaterioista aiheutunutta myrkytystä. Oireet ovat olleet pahoinvointia ja päänsärkyä. Kyse saattaa olla allergisesta reaktiosta.

Toinen laji, aiemmin hyvänä ruokasienenä pidetty kangaskeltavalmuska on sittemmin todettu myrkylliseksi. Myrkytyksen edellytyksenä on syödä sitä suuria määriä tai perättäisinä päivinä. Ranskassa todettiin 2000-luvun alussa useita myrkytyksiä, joista osa johti kuolemaan ja syypääksi todettiin kangaskeltavalmuska (Tricholoma equestre). Näissä tapauksissa sientä oli syöty perättäisillä aterioilla.
Suomen Luonnossa on luonnon päivä joka päivä!

Myrkytysmekanismiksi todettiin eräänlainen lihassolumyrkytys, tarkemmin rabdomyolyysi, jossa lihassolut vaurioituvat ja hajoavat. Hajoavista lihassoluista vapautuvat yhdisteet haittaavat munuaisten toimintaa ja voi tukkia munuaistiehyet. Vaikka myrkytyksen vaikutusmekanismin seuraukset tunnetaan, ei sienen sisältämää toksista yhdistettä tunneta. Tästä syystä varoitetaan syömästä perättäisiä aterioita, jos ei halua luopua siitä kokonaan.

Vatsaoireiden syy voi olla sienisokerin imeytymishäiriö

Alkoholin kanssa myrkytyksen aiheuttavia sieniä ovat ainakin harmaamustesieni (Coprinopsis atramentarius), nuijamalikka (Ampulloclitocybe clavipes) ja piikkiukonsieni (Echinoderma aspera). Ilmiö muistuttaa niin sanottua antabusreaktiota. Antabus on alkoholiriippuvaisten hoitoon käytettyä lääkettä. Seurauksena on pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyä, kuumoittavaa ihoa, sydämen sykkeen kiihtymistä ja hengenahdistusta. Oireet menevät ohi yleensä muutamissa tunneissa.

Kokonaan oma ryhmänsä ovat sienet, jotka aiheuttavat pahoinvointia sienisokerin eli trehaloosin imeytymishäiriön vuoksi. Tällöin sienten trehaloosi ei pilkkoudu elimistössä. Monet näistä sienilajeista ovat hyviä ruokasieniä kuten herkkutatti (Boletus edulis), keltavahvero (Cantharellus cibarius) ja vaaleaorakas (Hydnum repandum).

Trehaloosi-intoleranssin oireet ovat lähinnä vatsaoireita: ilmavaivoja, ripulia, oksentelua. Ohjeena on siis välttää niiden sieniruokien syömistä, joista etukäteen tietää saavansa oireita. Ruoaksi valmistettaessa sienisokerin suhteellinen osuus vielä kasvaa, kun sienistä poistuu vettä.

Joissakin tapauksissa liian niukka käsittely voi johtaa myrkytykseen. Punikkitatit ovat oiva esimerkki. Liian vähäinen paistoaika tai raakakäyttö voivat saada aikaan pahoinvointikohtauksia. Nykyisin punikkitateille suositellaan 20–30 minuutin mittaista paistoaikaa.

Lisäksi on muistettava, että pilaantuneet ja homeiset sienet voivat myös aiheuttaa myrkytyksiä.