Kuikan ja kaakkurin sadekesä
Tässä pari kuvaa kuikasta ja kaakkurista. Kuvista näkyvät selvästi suuremman kuikan ja pienemmän kaakkurin erityispiirteet. Kuikka on lennossa vaiti, kaakkuri huutaa pitkää kaa kaa kaa kakakaka kaaaa huutoaan.
Kuvat: Samuli Haapasalo
28/2025
Niin kuikan kuin kaakkurin voimakkaat, hurjatkin äänet luovat erityistä tunnelmaa järville ja lammille. Tunnelmaa vahvistaa vielä niin kuikan kuin kaakkurin aktiivisuus myös yöaikaan.
Molemmat kuikka ja kaakkuri ovat aitoja, isoja vesilintuja. Isompi kuikka elää järvillä, pienempi kaakkuri metsä- ja suolammilla, arktisilla alueella tundralammilla.
Kuikkalinnut, joita on maailmassa viisi lajia, ovat aitoja vesilintua, jotka käyvät maissa vain parittelemassa ja pesimässä, silloinkin aivan lähellä rantaa, muutaman kymmenen senttiä. Muulloin kuikkalinnut uivat, sukeltavat ja lentävät.
Mutta runsaitten sateiden aiheuttama vedennousu voi olla fataali kummankin kuikkalintumme pesinnälle. Järvet ovat Suomessa tyypillisesti reittivesiä. Sen vuoksi kuikan pesimäjärvelle tulee voimakkaiden sateiden myötä vesiä myös latvavesiltä, jotka nostavat pintaa. Myös vesistöjen säännöstely pesimäaikaan on kohtalonomaista kuikalle. Ainakin omien tutkimusteni perusteella kaakkuri näyttää pärjänneen varsin hyvin, kuikasta minulla ei ole vielä riittävästi tämän kesän havaintoja. Kesämökkiläiset voivat tutuilla järvillään tarkkailla kuikan tilannetta.
Sinällään on aika mielenkiintoista todeta, kuinka jääkauden aikana ja jälkeen muotoutuneet kuikkien pesimäjärvet ja kaakkurien lammet saattavat enimmältään olla hyvin samannäköisiä kuin tuhansia vuosia sitten.
Suurimmat muutokset ovat tulleet vaikutuksiltaan niin usein hyödyttömistä ojituksista, jotka kohtaavat niin soita kuin vaikutuksiltaan lampia ja niiden sopivuutta mm. kaakkurin pesimiseen. Kuikan pesimäjärvien ja molempien lajien ruokailujärvien veden laatu ja näkyvyys on soiden ojitusten vuoksi usein aivan muuta kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Kuikat ovat kirkkaitten vesien lintuja.
Kummankin lajin osalta on tärkeä huolellisesti välttää pesimäaikaista häiriötä. Kumpaakin pitää tarkoin varoa pelästyttämästä pesältään sen hautoessa. Jos niin kävisi, on heti poistuttava takaisin tulosuuntaan, jotta lintu pääsee nousemaan suojaamaan muniaan liialta paisteelta, kylmältä tai vaikkapa korpin munarosvoukselta.