113/2020

Itselleni syksyn toistaiseksi voimakkain elämys oli seurata kurkien siirtymistä syysmyrskyssä pelloilta meren luodoille. Välillä tuuli tarttui koko parveen, hetken päästä kurjet löysivät heittäytymällä ja maaston muotoja hyväksi käyttäen reitin etenemiseen. Voimia kului rutkasti ja sekaannus oli suuri ja huuto hurjaa.  Mutta kurjet selviytyivät jokavuotisille yöpymisluodoilleen. Siellä niitä eivät maanisäkkäät uhkaa. Siksi sinne lennettiin vaikeassakin kelissä.

Pehmeän iltavalon kultaamien kurkiaurojen kuvaaminen synnytti ihanat tunnelmat. Yksi kuvista on blogin ensimmäisenä kuvana. Sen sain pihapiirin ylittävistä linnuista. Tässä toinen kuva samasta tilanteesta.

Myös aamun valoissa syntyi voimakkaita tunnelmia. Metsä kurkien kehyksenä on saamassa pian ruskaa harteilleen.

Kolmannen tilanteen valitsin harvemmin syntyvästä hetkestä, kun kurjet aamuvarhaisella kiersivät kilpaa kuunsirpin  kanssa.

Ja viimeiseksi kuva kurkien silhuetista niiden noustessa kohti yöpymisluotoaan.

Hienoja hetkiä kaikille edelleen kurkien muuton tarkkailuun!