266/365

Syysaamu auringonnousun aikaan muutama päivä sitten.

Huomaan jalohaikaran lentävän ihan lähellä kuuta.

Eroahan on kyllä toki noin 400 000 kilometriä. Mutta haikaran lento näyttää menevän juuri siihen suuntaan, että se osuu kuun kohdalle siitä kuvakulmasta katsoen, missä satun seisomaan jalat tukevasti maassa Pögarin lahden rannalla.

Nopea kameran suuntaaminen ja tarkennus haikaraan. Seuraan lintua tuskin sekuntiakaan. Kuu ilmestyy kuva-alalle. Välitön painallus laukaisimeen. Kaikki on mietittävä etukäteen. Sitten edetään alitajuisesti. Sommittelulle ei jää tilanteessa kymmenesosasekuntiakaan. Intuitiolla kuitenkin ehtii.

Tunnelma on ihana ja erityinen. Kuu taustalla. Valkoisen jakohaikaran höyhenistö punertuu epätodellisesti aamuauringon valossa. Kuun valo – sekin alkujaan auringosta – ja auringon ensi säteet kohtaavat linnussa. Lintukuvaaja kohtaa molemmat haikarassa.

Hetki on äärimmäisen lyhyt, melkein suggestiivinen, jotenkin merkityksellinen.