Merenkierto-blogissa seurataan pyörämatkaa Itämeren ympäri. Matkan varrella ihmetellään luontoa ja ihmisiä. Twitterissä matkaa voi seurata hakusanalla #merenkierto.
Kuurinkynkään kapea niemimaa erottaa laguunimaisen Kuurinhaffin Itämerestä. Alue on Yhdistyneiden kansakuntien kulttuurijärjestö UNESCOn maailmanperintöalue. Kynkään keskellä kulkee Liettuan ja Venäjän välinen raja. Polkien on helppoa liikkua upealta luontokohteelta toiselle.
Teksti: Hanna Kaisa Hellsten
Kuurinkynnäs Itämeren puolelta. Kuva Hanna Kaisa Hellsten.
Kuurinkynnäs on yksi harvoista Itämeren suojelukohteista, jotka Yhdistyneiden kansakuntien kulttuurijärjestö UNESCO on hyväksynyt maailmanperintöluetteloon. Alue sijaitsee Liettuan länsipuolella, ja puolet siitä kuuluu Venäjälle. Itse kynnäs on kapea niemimaa. Sen ja mantereen väliin jää laguunimainen Kuurinhaffi.
Kuurinkynkäälle pääsee lautalla Klaipedan kaupungista Liettuasta. Alus täytyy nopeasti pyöräilijöistä, eikä niille tarkoitettu teline riitä kuin alkajaisiksi. Kaikki kuitenkin mahdutetaan kyytiin.
Kuurinkynkään läpi kulkee pyörätie ja autoväylä. Pyörätie on asfaltoitu, mikä suojaa hiekkaista maaperää kulumiselta. Se on myös mukava ajaa, polkijoita on välillä ruuhkaksi asti. Aurinkokoinen sää irroittaa mäntymetsistä ihanan tuoksun, välillä väylä poikkeaa rantaan. Siellä voi kiivetä kynkään Itämeren puolelle muodostuneen dyynin päälle. Alueella ei suojelun vuoksi saa liikkua vapaasti, sallitut reitit on merkitty selkeästi.
Luonnon helmet löytyvät helposti. Niistä yksi on valtava merimetsojen ja harmaahaikaroiden yhdyskunta. Fiilis on epäuskoinen: hurjan näköisiä lintuja on kaikkialla. Vuonna 1990 merimetsojen pesiä oli vain 14. Nyt määrä on kasvanut yli kolmeen tuhanteen ja kolonian kokoa rajoitetaan.
Yritän löytää karttoja Venäjän puoleisesta osuudesta, mutta en onnistu saamaan niitä Liettuasta. Onnekseni eksyminen on käytännössä mahdotonta, sillä niemimaa on kapea, äärimmillään vain 400 metrin levyinen. Kynnäksen läpi kulkee vain yksi tie, pyöräväyläkin päättyy Nidan rajakaupunkiin.
Tieltä on hyvät opasteet luontokohteille. Selittävät opastaulut ovat vain venäjäksi, mutta kielitaidottomuus ei estä ympäristöstä nauttimista. Poikkean katsomassa tanssivaa metsää, jossa männyt ovat kasvaneet kieroiksi. Näky on hämmentävä ja tuo mieleen Dalin maalaukset.
Kuurinkynnäs on yhteensä noin sadan kilometrin pituinen. Siinä on sopivasti ihmeteltävää kahdeksi ajopäiväksi, eikä tarvitse pelätä, että tulisi turhan kiire. Venäjän puolelle pääseminen edellyttää viisumia.
Hanna Kaisa Hellsten
Merenkierto-blogissa seurataan pyörämatkaa Itämeren ympäri. Matkan varrella ihmetellään luontoa ja ihmisiä. Twitterissä matkaa voi seurata hakusanalla #merenkierto.
Kaliningradissa ja Venäjän Karjalassa on paljon yhteistä. Molemmat alueet siirtyivät toisen maailmansodan yhteydessä Neuvostoliiton haltuun. Maisemissa on monta kerrosta historiaa. Pelloilta voi myös bongata Stalinin kirouksen.
Sienikausi on käynnistynyt myös baltiassa. Hyvien neuvojen saattelemana päätin koittaa onneani. Saaliiksi tuli rikkikääpää, jolla ruokittiin kansainvälinen hostelliväki.
Muovikrääsän käyttöikä on lyhyt, mutta materiaali jää luontoon pitkiksi ajoiksi. Itämereen joutuu muovia rannoilta ja jätevesistä. Mikroskooppisiksi hitusiksi hioutunut muovi ei välttämättä katoa merestä koskaan.
Gaujaa pitkin meloessa näkee, miten virta syö hitaasti itselleen uusia reittejä. Joki kiemurtelee Latvian suurimman kansallispuiston läpi. Virran varrella on paljon ihmistoimintaa, joka vaikuttaa myös veden laatuun. Kanootista käsin huomaa vain kalastajia ja virkistäytyjiä.