Pyörämatkailussa säällä on yllättävän paljon merkitystä, varsinkin, jos on mukavuudenhaluinen ihminen ja yöpyy lähinnä teltassa. Sääkartan näyttäessä huonolta päätin jäädä muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi Riikaan odottamaan kelien kohentumista. Aurinkoinen välipäivä kuitenkin yllätti reissaajan. Luontoon olisi päästävä.

Majoitun mukavassa hostellissa, jossa pääsin keskustelemaan sienestyksestä. Aihe on paikallisille tuttu ja rakas: syksyllä metsät täyttyvät hullaantuneista ihmisistä, jotka saattavat matkustaa tuntitolkulla perinteiselle itiöemäapajalleen.

Kilpailu sienistä on kovaa. Hostellin toinen pyörittäjä, Gauta, kertoi, että matkaan lähdetään aamulla ani varhain. Metsässä halutaan olla jo kuuden kantturoissa, jotta muut eivät ehdi putsata vakiopaikkaa nenän edestä. Illan tullen junat ja autot täyttyvät sienikoreista ja metsänraukeista ihmisistä.

Viime vuosi oli täälläkin hyvä tattivuosi. Hostellissani parikymppiset kaupunkilaiset hehkuttivat kilpaa satukirjojen sienimetsiä, välillä kaivettiin kännykkäkuvia esille. Pohdin, voivatko hurjimmat sienijutut yltää kalajuttujen tasolle.

Sienikausi on Latviassa hieman pidemmällä kuin Suomessa. Päätin koittaa onneani. Pakkasin pyörän Siguldan junaan ja suuntasin metsäisen Gaujan kansallispuiston länsiosaan. Varmistin matkalla, että sieniä saa kerätä myös kansallispuiston alueelta.

Suomessa olen tutustunut rikkikääpään (Laetipodus sulphureus), joka kasvaa lähinnä tammen oksanhaaroissa. Kyseessä on yksivuotinen kääpä, joka on kotipuolessa suhteellisen harvinainen ruskolahottaja. Sienen sanotaan maistuvan kanalta, englanniksi sitä kutsutaan metsäkanaksi (chicken of the woods). Yksittäinen sieni on valtaisa, yksi kääpä saattaa olla halkaisijaltaan jopa 60 senttimetriä. Jos tällainen aarre löytyisi, voisin valmistaa aterian koko hostellin porukalle. Minut toivotetaan lämpimästi matkaan.

Suuntasin kaupungista poispäin, ja vähän keskustan ulkopuolella huomasin ison käävän tien poskessa. Lukitsin pyöräni kiinni kaatuneeseen runkoon ja päätin lähteä hieman katselemaan ympärilleni. Kiipesin rinnettä pitkin avohakkuulle – ja siellä oli toinen kääpä! Se oli valtaisa!

Tuore rikkikääpä on päältä rikinkeltainen ja alta kirkkaan keltainen. Syömäkelpoisen sienen tunnistaa siitä, että sen alapinnalle tihkuu nestettä. Rikkikääpä muuttuu vanhentuessaan valkoiseksi.

Löytämäni kääpä kasvoi ison tammen oksanhangassa. Yletyin juuri ja juuri leikkaamaan sitä pikkuruisella retkiveitselläni. Sain otettua mukaan muutaman suurehkon palan. Arvelin, ettei minun kannata kerätäkään enempää: reilusta sienikilosta riittäisi varmasti kaikille, ja suurin osa käävästä jäi vielä puuhun jatkamaan elämäänsä. Pyörällä matkaillessa ei voi muutenkaan säilöä kuin muistoja ja kokemuksia.

Pakkasin sienet pyörälaukkuun. Tullessani pois hakkuuaukiolta näin vielä muutaman ison kääpämöykyn. Sieni ei vaikuta erityisen harvinaiselta ainakaan tällä seudulla.

sieni2

Tuore rikkikääpä on päältä rikinkeltainen ja alta kirkkaan keltainen.

 

Vastaanotto hostellilla on utelias ja innostunut. Paikalla olijat alkoivat hakea lisätietoa sienestä. Rikkikäävän rikki tekee kuuleman mukaan hyvää muun muuassa nivelille. Saksalainen hostellivieras kertoi löydöksestä kotiin sieniä harrastavalle äidilleen, joka jatkoi tiedonhakua omalla tahollaan.

Siivosin sienet ja poistelin reteällä kädellä vähänkään puisevan oloiset osat.Valmistin salaatin torilta hakemistani tomaateista ja yrteistä. Keittelin pastalle kastikkeen kermasta, valkosipulista ja kevätsipulista. Lopuksi paistoin sienet suolan ja pippurin kanssa.

Rikkikääpä on paistettuna herkullista. Maku ja koostumus muistuttavat erehdyttävästi kanaa. Ruuan kanssa ei ole suositeltavaa juoda alkoholia, sillä rikkikäävällä saattaa olla mietoja antabusvaikutuksia. Sellaisia ei kukaan raportoinut, vaikka rohkeimmat nauttivat illallisensa oluen kanssa varoituksista huolimatta.

Suomalais-latvialais-saksalais-ranskalais-italialais-intialais-hong kongilaisen seurueemme mukaan rikkikääpä soveltuu erinomaisesti jaettavaksi illalliseksi. Itse toivon, että pääsen matkan aikana kokeilemaan myös sitä, miten kääpä maittaa retkikeittimessä paistettuna.

keittio

Illallinen valmistuu. Kuva: Siddardtha Bogolu.

 

Merenkiertorikkikääpäsieni

Joululahjaksi hetkiä ja retkiä luonnossa!

Kuksa sekä lehti käteen ja luontoon: Suomen Luonto -lehti johdattaa seikkailuun ja metsän siimekseen piilotetun tiedon äärelle.

Joulutarjous: lehti+digi vuodeksi 63,50 €