Vierailla mailla
Kaliningradissa ja Venäjän Karjalassa on paljon yhteistä. Molemmat alueet siirtyivät toisen maailmansodan yhteydessä Neuvostoliiton haltuun. Maisemissa on monta kerrosta historiaa. Pelloilta voi myös bongata Stalinin kirouksen.
Maalaismaisemaa Kaliningradista. Edessä aasialainen jättiputki, taustalla amerikkalainen lupiini. Kuva Hanna Kaisa Hellsten
Kaliningradissa polkiessa vertaan maisemaa väkisinkin Karjalan maaseutuun, jossa olen pyöräillyt aikaisemmin. Täällä teitä peittää hyväkuntoinen asfaltti, toisin kuin meidän rajamme takana. Autot ajavat kovempaa kuin kuoppaisilla hiekkateillä, ja välillä seuraan kauhistuneena autojen uhkarohkeita ohituksia. Pyörää väistetään yleensä asiallisesti.
Kaliningradin alue kuului aikaisemmin Saksalle, ja alueen saksankielinen nimi on Königsberg. Kartassa paikannimet ovat sekä venäjäksi että saksaksi. Samaan tapaan myös rajan takaisessa Karjalassa voi käyttää kahden kielisiä paikannimiä.
Kaliningrad siirtyi Neuvostoliitolle toisen maailmansodan yhteydessä. Nyt rajat ovat rakosallaan ja alueella on mahdollista vierailla. Monet saksalaismatkailijat käyvätkin tutustumassa kotiseutuihinsa. Myös tämä ilmiö on Karjalasta tuttu. Kävin itsekin taannoin katsomassa Viipurin rantoja, joilla isoäitini leikki lapsena.
Karjalan pelloilla kasvaa valtoimenaan jättiputkea, Heracleum persicum -ryhmään kuuluvaa, Aasiasta lähtöisin olevaa kasvia. Taustalla on yksi neuvostoaikojen typeristä hankkeista. Jättiputkesta povattiin erinomaista rehukasvia, sillä se kasvaa hyvin ja on satoisaa. Ongelmaksi muodostui, etteivät lehmät suostuneet syömään sitä, hallinnon toiveista huolimatta. Myöhemmin Neuvostoliitto kaatui, mutta sen jäljet näkyvät edelleen luonnossa: jättiputkea on, paljon. Paikalliset kutsuvat sitä Stalinin kiroukseksi.
Kaliningradin maaseudun maisema läikehtii heinäkuun alussa violettina, sillä lupiini (Lupinus polyphyllus) kukkii. Kyseessä on Pohjois-Amerikkalainen tulokaslaji, joka leviää myös Euroopassa. Suomessa laji on tuttu tienpenkoilta, jonne sitä istutettiin 1990-luvulla. Vaikka kukka on sinänsä oikein sievä, se valloittaa elintilan herkemmiltä ketokasveilta. Mokoma myös kerää juuriinsa typpeä, jolloin maaperä muuttuu ravinteikkaammaksi. Tämä ei taas lupaa hyvää karumpien olojen lajistolle.
Jättiputkea näkyy Kaliningradissa siellä täällä. Kasvin poistaminen edellyttäisi hyviä hansikkaita, sillä putki on myrkyllinen. Suurempien kasvustojen tuhoaminen vaatii käytännössä kemikaalien käyttöä.
Luonto ei tunne rajoja tai politiikkaa, mutta politiikka näkyy luonnossa. Täällä hallinto on vaihtunut muutaman sukupolven aikana varsin rajusti, ja sellaisia ovat myös ympäristössä tapahtuneet muutokset. Vieraslajit valtaavat tilan nopeasti ja köyhdyttävät alkuperäistä eliöstöä.
Ajatus liikkuu väkisinkin tulevaan. Millaisen kulttuurimaiseman ja kuinka monimuotoisen luonnon me itse jätämme tuleville sukupolville? Luonnon mittakaavassa kyse on silmänräpäyksestä, mutta sen aikana voi moni asia mennä pieleen.