Rahti saapuu satamaan. Maaliikenteen polttoaineen rikkipitoisuus lähentelee nollaa. Kuva Hanna Kaisa Hellsten.

Rostockin satama on yksi Itämeren suurista vesiliikennekeskuksista. Viime vuonna täältä kulki maailmalle yli 24 miljoonaa tonnia rahtia.

Itämeri on erittäin vilkasliikenteinen alue. Lisäksi sen luonto on hyvin herkkä, meri on matala ja sen vuoksi vesimäärä on vähäinen verrattuna moniin maailman meriin. Tämän takia laivaliikenteen päästöihin on kiinnitettävä huomiota.

Tämän vuoden alussa astui voimaan Euroopan unionin säätämä rikkidirektiivi. Sen mukaan laivan polttoaine saa jatkossa sisältää enää 0,1% rikkiä. Pohjimmiltaan kysymys on maailman merenkulkujärjestö IMO:n päätöksestä, jonka mukaan Itämeren lisäksi Pohjanmerellä, Englannin kanaalissa sekä USA:n ja Kanadan rannikoilla on siirryttävä vähärikkisen polttoaineen käyttöön. Asiasta päätettiin jo vuonna 2008.

Koko Euroopan kannalta laivojen osuus rikkipäästöistä on pieni. Sillä on kuitenkin paikallista merkitystä. Laivojen polttoaineen rikki kulkeutuu savupiipuista rannikoille, joissa se aiheuttaa pienhiukkasina terveysongelmia.

Rikkidirektiivin päästörajan on arvioity säästävän vuosittain yli kymmenen tuhatta henkeä Euroopan alueella. Lisäksi vähärikkisen polttoaineen käyttö vähentää terveydenhoidon kustannuksia. En myöskään halua vähätellä sairastamiseen liittyvää kärsimystä. Terveys on itsessään arvokas asia.

Rikkipäästöjen vähentäminen on yksi osoitus siitä, että asioita voidaan muuttaa. Vielä 1990-luvulla kärsittiin happosateista, jotka johtuivat erityisesti maaliikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden rikki- ja typpioksidipäästöistä. Näitä ongelmia on pystytty vähentämään puhdistamalla savu- ja pakokaasuja. Se ei ole tapahtunut itsestään, vaan taustalla on määrätietoista ympäristöpolitiikkaa. Ja nyt myös laivaliikenne on saatu päästövähennysten piiriin rikin osalta, typpisäädöksiä odotellaan vielä.

Laivaliikenteeseen liittyy paljon muitakin ikävää. Esimerkiksi nopeiden laivojen hiilidioksidipäästöt vertautuvat pikemminkin lentokoneeseen kuin junaan ja matkustajalaivat voivat edelleen laskea jätevetensä suoraan mereen. Omalla kohdallani vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, sillä merta pitkin polkeminen ei ihan tavalliselta talliaiselta onnistu.

Onneksi asiat muuttuvat. Odotankin sitä, että voin hypätä laivaan hyvillä mielin.

liikenneMerenkiertorikki