Kylmän ilman kupla Pohjois-Euroopassa ei hellitä
Lokakuun alusta lähtien Pohjois-Euroopassa pysytellyt kylmän ilman "kupla" ei osoita laantumisen merkkejä. Ennusteajoissa on ollut jopa hyvinkin kylmiä ratkaisuja.
Lokakuun alusta lähtien Pohjois-Euroopassa pysytellyt kylmän ilman "kupla" ei osoita laantumisen merkkejä. Ennusteajoissa on ollut jopa hyvinkin kylmiä ratkaisuja.
Loppuvuoden 2023 erikoisin sääilmiö on ollut Pohjois-Euroopan yllä pysytellyt kylmän ilman “kupla”. Joulukuusta muodostuu Suomessa jo kolmas peräkkäinen tavallista eli vuosien 1991-2020 keskiarvoa kylmempi kuukausi. Viimeksi tällainen vähintään kolmen normaalia kylmemmän kuukauden jakso on esiintynyt vuonna 2019, jolloin viisi peräkkäistä kuukautta, heinäkuusta marraskuuhun, olivat kaikki hieman tavallista kylmempiä. Erikoiseksi tämän vuoden ilmiön tekee kuitenkin se, että samaan aikaan maailmanlaajuisesti kuukaudet ovat olleet ennätyslämpimiä, ja vieläpä selvällä marginaalilla. Kontrasti ympäröivään maailmaan on ollut iso.
Mistä sitkeä kylmän ilman alue sitten johtuu? Lämpötilan vaihtelut kuukausiskaalalla johtuvat suurelta osin laajan skaalan säätilanteesta. Eteläisen Suomen yllä on pysytellyt sitkeä yläilmakehän matalapaine, ja suihkuvirtaus on suuntautunut Suomen eteläpuolitse kohti Itä-Eurooppaa. Tällöin olemme pysytelleet suihkuvirtauksen pohjoispuolella, kylmän ilmamassan vaikutuspiirissä.
Seuraava kysymys on tietysti se, että miksi ylämatala on viihtynyt yllämme niin pitkään? Siihen ei ole yhtä selvää vastausta, mutta uskon että syy löytyy ainakin osittain El Niño-ilmiöstä. El Niñoon liittyvät meren pintalämpötilojen vaihtelut johtavat muutoksiin trooppisessa konvektiossa, joka synnyttää napoja kohti eteneviä Rossby-aaltoja. Yleensä lämpimän El Niño -vaiheen aikana Pohjois-Tyynenmeren alueella vallitsee negatiivinen paineanomalia, ja Länsi-Kanadan yllä on positiivinen anomalia. Samaan aikaan kun meillä on paleltu, Kanadassa ja USA:ssa on ollut hyvinkin lämmintä säätä. Vaikka yleensä Pohjois-Atlantilla ja Euroopassa El Niñon vaikutukset ovat heikompia ja esiintyvät myöhemmin talvella, on mahdollista, että loka-joulukuun aikana El Niño-pakote on ollut normaalia voimakkaampi ja johtanut yllämme viihtyvään stationaariseen ylämatalaan. Jos näin on, voisi olettaa että talvinen säätyyppi jatkuisi meillä niin pitkään kun El Niño pysyy voimissaan. Aiheesta on varmasti tulossa lähivuosina tutkimuksia.
Kylmä säätyyppi ei osoita ennusteiden mukaan laantumisen merkkejä, vaan pikemminkin päinvastoin. Tänään 28.12. aamulla tehty Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen eli ECMWF:n ennuste oli hätkähdyttävä. Sen mukaan viikon päästä, eli 4.-5.1. voisi Etelä-Suomessa olla jopa 35 asteen pakkasia. Jopa Helsingin keskustaan kyseinen ennustesimulaatio esitti -30 asteen lukemia. Tätä ei kuitenkaan pidä ottaa vakavasti otettavana ennusteena, koska viikon päähän ennuste tulee vielä muuttumaan useita kertoja. Lisäksi kyseinen ajo oli ennusteparven aivan alarajalla, eli sen esiintymistodennäköisyys on vain muutama prosentti. On myös hyvä huomata, että nykyään ECMWF:n parviennuste ajetaan samalla 9 km horisontaalisella resoluutiolla kuin niin kutsuttu deterministinen pääajo. Siten deterministinen ennuste on vain yksi parven jäsenistä, eli sillä ei viikon päähän ole oikeastaan parempi ennustekyky kuin muillakaan parven jäsenillä.
Sen sijaan että ottaisi ennusteen todesta, on enemmän kiehtovaa se, että maailman kehittynein globaali sääennustemalli ylipäänsä ennustaa nykyilmastossa näin kovia pakkasia etelärannikkoa myöten. Olettaen että ennustemalli simuloi todellista ilmakehää luotettavasti ja fysiikan lakeja noudattaen, sen tuloksia voidaan pitää mahdollisina, mutta ei välttämättä todennäköisinä skenaarioina. Tällaiset äärimmäiset parven jäsenet antavat siis osviittaa siitä millaiset lämpötilat ovat ylipäänsä nykyilmastossa mahdollisia. Todellinen maailma eli havaittu sää on loppujen lopuksi vain yksi parven jäsenistä. Ilmaston lämpenemisestä huolimatta -35°C Helsinki-Vantaalla ei siis ole täysin poissuljettu vaihtoehto.