Nykymittapuulla melko pitkään jatkunut kylmä talvinen säätyyppi on hellittämässä. Viikonloppuna etelästä virtaa lauhaa ilmaa, joka tarkoittaa lintujen kevätmuuton vilkastumista. Ensimmäisiä tulijoita, kuten töyhtöhyyppiä, kiuruja, harmaalokkeja ja uuttukyyhkyjä on jo saapunut Etelä-ja Länsi-Suomeen, mutta viikonloppuna määrien odotetaan kasvavan ja lajiston monipuolistuvan.

Syynä vilkastuvaan kevätmuuttoon on lauha eteläinen ja kaakkoinen ilmavirtaus, jolloin muuttolinnut pääsevät saapumaan myötätuulessa. Lauantaina ja sunnuntaina lämpötila voi nousta yli +5 asteen. Myös yöt ovat kohtalaisen lämpimiä, eikä lämpötila laske välttämättä pakkaselle osassa maata viikonlopun aikana. Kevään ensimuuttajat ovat kuitenkin pääosin päivämuuttajia, jolloin erityisesti päivien lämpötila sekä tuulen suunta ovat tärkeitä.

Kuva 1. Ennustettu 850 hPa painepinnan (n. 1,5 km korkeus) lämpötila lauantaina 2.3. klo 9 Suomen aikaa. Etelä-Suomeen virtaus käy etelän ja kaakon väliltä. Kuvan lähde: ECMWF.

Muuttajia pidättelee kuitenkin melko paksu lumipeite, joka heti Salpausselän pohjoispuolella on lähes puolen metrin luokkaa. Sen sijaan lähtöalueella Virossa lumi on jo pitkälti hävinnyt. Toisaalta, loppuviikon lauha ja osin kostea sää edesauttaa lumen sulamista. Yötä myöten plussan puolella viihtyvä lämpötila sulattaa tehokkaasti lumipeitettä, varsinkin jos kastepistelämpötilat ovat myös plusmerkkisiä. Onkin odotettavissa, että viikonlopun aikana Lounais-Suomesta lumipeite saattaa hävitä jo lähes kokonaan.

Lauhan sään myötä Etelä-Suomen jokivirtaamat saavuttavat huippunsa lähipäivinä. On mahdollista, että tulvahuippu jää kevään korkeimmaksi. Toisaalta, jos sää kylmenee merkittävästi maaliskuun aikana, lumien sulaminen hidastuu. Tällöin koetaan uusi tulvamaksimi maalis-huhtikuun aikana, kun sää lämpenee uudelleen.

Viikkoennusteet ovatkin jo pidemmän aikaa indikoineet kylmän säätyypin paluuta maaliskuun puolivälin tienoilla. Mahdollinen kylmyysjakso osuisi ajallisesti yhteen polaaripyörteen heikkenemisen kanssa. Maaliskuussa alati voimistuva säteilylämmitys napa-alueiden yllä pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilaeroa ja heikentää polaaripyörrettä jo luonnostaan. Silloin on mahdollista, että polaaripyörre ei enää tokene hajoamisestaan eivätkä länsivirtaukset palaudu 10 hPa:n tasolla. Tällöin tapahtumaa ei määriteltäisi klassiseksi SSW:ksi eli stratosfäärin äkkilämpenemiseksi, vaan niin sanotuksi polaaripyörteen loppulämpenemiseksi (final warming). Vaikutukset maanpinnan tasolla voivat olla molemmissa tapahtumissa kuitenkin samankaltaiset (tavanomaista kylmempää), varsinkin jos loppulämpeneminen on dynaamisesti voimakas.

 

kevätkevätmuuttopolaaripyörre

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.