Lyijy on hermomyrkky. Se vaikuttaa aivoihin ja muualle hermokudokseen. Minamatataudin ja oppimiskyvyttömyyden lisäksi se aiheuttaa monenlaisia muita ongelmia niin ihmiselle kuin muillekin lajeille. Siksi lyijy kiellettiin jo aikaa sitten mm. bensiinin lisäaineena ja vesilintujen metsästyksessä. Molempia muutoksia tietysti vastustettiin, koska kielto: ”aiheuttaa kohtuutonta taloudellista haittaa” ja ”vaikeuttaa virkistystoimintaa”, siis sorsien ampumista.

Mikään muu taloudellisesti kilpailukykyinen aine ei kuulemma voinut korvata lyijyä tai lyijyhauleja. Vaan kuinkas kävikään? Aivan kuten kaikissa luonnonsuojelun voitoissa, joita käytännössä joka ikistä on ensin vastustettu kiivaasti. Autot kulkevat ilman lyijyä ja pakokaasuperäinen, etenkin lasten lyijyaltistus on vähentynyt selvästi. Veren ja äidinmaidon lyijypitoisuudet ovat laskeneet. Se tietää fiksumpia tulevia sukupolvia. Sorsastuskaan ei loppunut. Lyijy korvattiin muilla aineilla.

Lyijy on jälleen ajankohtainen. EU pohtii lyijyhaulien kieltämistä kaikilla kosteikoilla. Kosteikot puolestaan sisältävät myös suot. Ja sekös saa suomalaisen metsästäjän älähtämään. Pitäähän nyt lyijyä saada kylvää soille ja turvemaille. Niin, pitääkö?

Lyijymyrkytykseen kuolee edelleen vuosittain lukuisa joukko vesilintuja. Etenkin joutsenet ja muut pohjalta ravintonsa keräävät lajit syövät jostakin syystä edelleen vesien pohjalta löytyviä lyijyhauleja tappavin tuloksin. Maalla lyijyhauleilla tapetaan esimerkiksi pienpetoja. Kun ammuttu supikoira jätetään haaskaksi, sen elimistöön osuneet lyijyhaulit päätyvät raadonsyöjien elimistöön. Näin lyijyhaulien käytön sivutuotteena kuolee esimerkiksi kotkia. Lyijy myös kertyy ravintoketjussa ja päätyy lopulta myös ihmisiin.

Riistaa syövään ihmiseen lyijyä myös päätyy. Ampumahaavan ympärille lyijyä kertyy yllättävän paljon. Esimerkiksi hirvenmetsästyksessä ampumahaavan ympärillä on jopa satoja kertoja normit ylittäviä lyijypitoisuuksia. Siksi haavan ympäriltä pitäisi poistaa lihaa ainakin kymmenen senttimetrin etäisyydeltä. Eikä sitä kannattaisi antaa koirille tai jättää raadonsyöjille.

Lyijyhaulikiellon laajentamista vastustetaan kahdesta syystä: Hinnan vuoksi ja puiden vuoksi. Korvaavat ammukset ovat kalliimpia tai hieman kevyempiä (jolloin tappavan tehokas ampumamatka lyhenee). Tämä haittaa metsästäjää. Puihin ohilaukauksissa päätyvät, lyijyä kovemmat metallit, puolestaan aiheuttavat tukin hylkäyksen sahan metallinpaljastimella. Se on metsänomistajalle taloudellista tappiota. Ja siksi esimerkiksi Metsähallitus on kieltänyt muiden kuin lyijypanosten käytön maa-alueiden vuokrametsästysalueillaan, eli laajasti ympäri Suomen.

Sama tilanne siis kuin aiemminkin; jonkun ihmisryhmän taloudellinen etu menee muutosta vastustettaessa yleisen edun edelle. Kielto ei tapa ketään, kieltämättömyys tappaa. Kuinka se voikin aina vaan olla niin, että yleisen edun tavoittelusta halutaan tehdä negatiivinen asia, vaikka juuri siitä hyödymme me kaikki? Ongelma on ollut sama vuosikymmeniä. Sipilän hallitus on oikein kunnostautunut siinä, että yleisen edun valvontaa heikennetään ja vähennetään, vaikka juuri kansaa, yleistä etua, Suomea ja suomalaisia kaikkien hallitusten pitäisi yksittäisten taloudellisten etujen tavoittelijoiden sijaan puolustaa.

Takaisin lyijyyn. Lyijyhaulit voi aivan hyvin kieltää koko maassa, kaikissa ympäristöissä. Ja samaan pakettiin kannattaisi laittaa myös kalastuksen lyijypainot ja vastaavat, joita niitäkin kertyy vesiin ehkä satoja kiloja vuosittain.