Suomen metsien kasvu on vähentynyt ja hakkuut kasvaneet. Myös metsäojitettujen soiden maaperä on paljastunut paljon suuremmaksi hiilidioksidipäästöjen lähteeksi kuin luultiin.

Suomen metsien hiilinielu kutistui samalla 2021 pienemmäksi kuin kertaakaan vuoden 1990 jälkeen. Tämä on vakavaa ilmastolle: Suomen päästöt eivät ole kokonaisuutena laskeneet, vaan ovat nielu huomioiden samalla tasolla kuin 30 vuotta sitten. Suomen ilmastopolitiikan metsänielun romahdus on vienyt isojen haasteiden eteen.

Hakkuiden taso on nielulle olennainen, ja niiden rajoittaminen vahvistaisi nielua. (Aihetta on käsitelty esimerkiksi täällä ja täällä ja täällä)

Hakkuiden rajoittaminen ei Ylen uutisen perusteella kuitenkaan sovi MTK:lle ja metsäteollisuudelle, joiden mukaan hakkuiden suitsimisen uhkana on metsien vanheneminen.

Metsien vanheneminen? Uhka?

Tutkimuksen mukaan on päin vastoin. Sillä jos metsät hakataan entistä vanhempina, ne ehtivät sitoa hiiltä entistä pidempään. Hiilivarasto kasvaa.

Ruotsissa tehdyn metsien hiilitasetutkimuksen kuvassa NEP kuvaa ekosysteemin nettotuotantoa ja samalla sitoutuvan tai vapautuvan hiilen määrää. Hiilen sitoutuminen on vahvaa vielä yli 200-vuotiaassa metsässä. Lähde: Peichl ym. Landscape-variability of the carbon balance across managed boreal forests, Global Change Biology.

Metsien hoidon hiilioptimoinnista julkaistiin alkutalvesta Global Change Biology -lehdessä isoon aineistoon perustuva ruotsalaistutkimus.

Tutkimus tehtiin Uumajan seudulla. Sen mukaan metsät pitäisi hakata 138-vuotiaina, jos halutaan maksimoiden hiilen sidontaa.

Alueen metsät kuitenkin hakataan 80–120-vuotiaina.

”Kiertoaikaa pitäisi siis pidentää, jotta saavutettaisiin tutkimuksemme osoittama hiilen sidonnan optimi”, toteaa tutkimusjulkaisun ensimmäinen kirjoittaja Matthias Peichl, kun kysyn häneltä johtopäätöksistä kiertoajan suhteen.

***

Metsät sitovat hiiltä todella vanhoiksi.

Ylipäänsä puut elävät vanhoiksi. Kun haastattelin aikanaan professori Matti Leikolaa kuusen hyvästä käpysadosta, ja hän iloitsi siitä, miten jopa 300-vuotiaat kuuset olivat innostuneet vuonna 1990 tuottamaan käpyjä.

Mänty elää vielä kauemmin kuin kuusi, melko usein 600-vuotikaaksi.

Emme hahmota puiden luonnollisen elinkaaren mahdollisuuksia, koska ihminen on kutistanut puiden iän lähelle omaa ikäänsä tai sitä vähäisimmäksi. Olemme alkaneet pitää luonnollisena tätä typistettyä elämää.

Puut hakataan kesken hyvän kasvuvaiheen.

Tämä käy ilmi myös Luonnonvarakeskuksen hiilinieluraportin yhteydessä julkaistuista graafeista. Kasvu jatkuu ja jatkuu kauan sen jälkeen kun metsälle suositellaan päätehakkuuta.

Metsien kasvu (keskikasvu hehtaarilla, musta viiva) jatkuu vahvana paljon yli sen ajan, jona metsä yleensä hakataan. Tässä Luonnonvarakeskuksen graafissa näkyy myös metsien ikäluokkajakauma useissa valtakunnan metsien inventoinneissa (VMI), Huomataan, että vuosikymmeneten takaisten suurhakkuiden tuottamat suuret ikäluokat eivät tule toistumaan, mikä merkitsee että metsien kasvun notkahdus jäänee tältä osin Pohjois-Suomessa pysyväksi.

Vastaava kuva Etelä-Suomesta. Lähde: Luke

Vanhojen metsien hiilensidonnasta  blogin kirjoittanut Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala korostaa että isot puut ne vasta kasvavatkin. Niillä on ulkopintaa paljon ja kasvu tapahtuu siellä. Pukkalan mukaan yli 240-vuotiaiden Ylä-Lapin männiköiden kasvu ”on vielä yhtä hyvää kuin 120-vuotiaiden männiköiden kasvu”.

Ihmisen lyhyt elinikä puihin nähden on tullut puille rasitteeksi. Se on niille kuolemaksi. Olemme tunkeneet puiden elämän oman elinaikamme mittaan kuin emakon porsitushäkkiin. Samalla vanhoihin metsiin sopeutuneen eläin- ja kasvilajiston elämän näyttämö on hävinnyt.

Ihmisen elämänkaaren lyhyys vie siihen, että metsältä halutaan rahaa mahdollisimman nopeasti.

Kun kaikki pitää saada heti, metsiä hakataan entistä nuorempana. Luken mukaan uudistusikä on laskenut eteläisessä Suomessa sadasta 85 vuoteen ja pohjoisessa 130 vuodesta sataan.

Metsälehden jutun mukaan yli kolmannes Suomen metsistä uudistetaan aiemmin kuin nykyiset metsänhoitosuositukset suosittelevat.

Tätä ennen metsistä otetaan liikaa pois jo harvennuksissa, sillä näin tuottoa syntyy nopeasti paljon. Keski-Suomessa kaikki tutkittujen 86 kohteen harvennuksista oli harvennettu Metsälehden raportoiman selvityksen mukaan liian vähäpuustoisiksi ja 50 kohdetta oli hakattu metsälain vähimmäisrajaa harvapuustoisemmiksi.

”– ennen vanhaan olisi puhuttu metsän hävittämisestä”, kirjoittaa Metsälehti.

Harvennuksissa metsäyhtiöt tekevät hakkuut isoilla koneilla ja nopeasti, ja metsä voi tulla siksi harvennetuksi paljon rajummin kuin omistaja haluaisi. Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen myyntipäällikkö Henri Mommo neuvookin omistajia tarkkuuteen.

”Mitä metsänomistaja voi tehdä? Pyydä pienempää kalustoa, vaikka hinta olisi pienempi. Tunnetko hyvän tekijän? Hanki hänet metsääsi. Vaadi valvontaa. Vaadi todisteita valvonnasta. Valvo myös itse, jos voit. Pidä ammattilaiset varpaillaan!”, hän twiittasi.

Varmastikin tämän lukijoissa on paljon ylisukupolvisesti ja samalla ehkä hiilitasetta ja luontoa ajattelevia metsänomistajia.

Metsäyhtiö UPM toteutti syksyllä 2020 yhdessä Pohjoisranta BCW:n kanssa mielipidetutkimuksen, jonka mukaan ilmasto on suomalaisten mielestä tärkein metsiin liittyvässä päätöksenteossa huomioon otettava seikka. Lähde: https://www.upm.com/siteassets/documents/responsibility/5-forests/metsakeskustelu/upm-kansalaiskysely-2020.pdf

Lainsäädäntöäkin tulisi kehittää, jos metsiin liittyvässä päätöksenteossa halutaan ottaa Suomen ilmastositoumukset (ja samalla suomalaisten toiveet) huomioon.

Ajan vaatimukset ja ihmisten arvot ovat muuttuneet varsin nopeasti, eikä lainsäädäntö ja ylipäänsä metsän käyttö ole oikein pysynyt perässä. Jopa valtion laajoja metsiä käytetään yhä puuntuotantoa painottaen, vaikka talous ei kuulu enää suomalaisten mielestä metsiin liittyvissä arvoissa aivan kärkeen.

Heinäkuussa 2022 voimaan tulleessa ilmastolaissa metsät ovat sentään mukana niin kuin ovat myös muutkin maankäytön päästöt ja nielut. Tämä on vasta alkusysäys kaikelle mitä tarvitaan. Esimerkiksi metsälaki kaipaa uudistusta ilmastokantilta, ja puuta käyttävän teollisuuden ilmastovaikutuksia on vaikea vähentää, jos ne eivät kuulu ympäristölupien harkinnan piiriin.