Vielä 1980-luvulla turturikyyhkyllä oli pieni, ehkä 30-70 parin pesimäkanta Suomessa, itäisellä Uudellamaalla, Kymenlaakossa, Etelä-Karjalassa sekä Pohjois-Karjalan eteläosissa, satunnaisesti muuallakin. Nyt pesivä kanta lienee korkeintaan muutama pari. Kiertelevistä on kuitenkin vuosittain joitain kymmeniä havaintoja.
Turturikyyhky. Kuvat: Samuli Haapasalo
Mitäpä, jos etsisit kesän aikana, olisiko Sinun kotiseudullasi kaunista turturikyyhkyä, jopa pesivä pari, ainakin oleskeleva taikka kiertelevä yksilö tai parikin. Erityisesti jos asut, vietät kesää tai muuten retkeilet itäisellä Uudellamaalla, Kymenlaaksossa tai Karjalassa, voisit koittaa kiikaroida turturia.
Hyvä tapa löytää turturikyyhky on, kun tunnelmallisesti hurisevat turr turr -äänet kantautuvat korviisi peltoaukean metsäsaarekkeesta, usein lähellä maatalon pihapiiriä tai kylän laitamilta. Ääntä on vaikea verrata oikein mihinkään.
Tai sitten katselet kaukoputkella maiseman sähkölankoihin ja latojen katoille ja tarkistat joka ikisen pientä kyyhkyä muistuttavan linnun. Vastavaloon turturikyyhkyn hahmo ei näytä värejään, mutta myötävaloon sen kauniin keskiruskea, myötävalossa ”suomuinen” selkä ja siivet pääsevät oikeuksiinsa ja ovat hyviä tuntomerkkejä.
Läheltä näkyy myös kaulan korea kuvio. Se puuttuu saman kesäiseltä nuorelta poikaselta. Kun lintu pyrähtää lentoon, vilkkuu pyrstön päässä alapuolelta leveä valkea rantu. Lento on vikkelää, välillä heittelehtivää.
Turkinkyyhkyn koko puku on hyvin paljon turturia vaaleampi, melkein yksivärinen, ja linnun kaulassa on tumma viiru, nuorelta se puuttuu.
Nuori turturikyyhkykin on vanhempiaan vaaleampi, mutta vanhempien kauniin rusehtavat värit ovat nuorella jo ensimmäisenä kesänä vaikkakin aikuista lintua himmeämpinä.
Virossa pesii edelleen kohtalainen kanta, mutta turturikyyhky on harvinaistunut sielläkin kuten kaikkialla Euroopassa. Turturikyyhkyjä on kuitenkin viime vuosisadalla ollut Virossa niin paljon, että se on virolaisille tuttu ja ihailtu lintu.
Pieni siro kyyhky. Vertailukohteena haarapääsky. Sepelkyyhky on paljon isompi ja rotevampi, turkinkyyhky saman kokoinen, pitkäpyrstöisempi, ja rastaat pikkuisen pienempiä.
Eri kyyhkylajien kannoissa esiintyy nopeita leviämisiä ja vähenemisiä. Turturikyyhkyn väheneminen johtunee osaksi sopivien ruokakasvien siementen vähentymisestä maankäytön tehostuessa. Suurempi syy lienee turturikyyhkyn ylisuuri metsästys Välimeren maissa. Siinäkin kohdin voisivat EU:n suojeludirektiivit – mm. monien vesilintujen tapaan – tarvita perusteellisen uudistuksen suojelun hyväksi. Afrikassa talvehtivilla linnuilla on myös kasvavat ilmastoriskit. Tautejakin voi esiintyä.
Jos metsästys vähenisi oleellisesti, niin kuin toki pitäisi, voisi turturikyyhkyn kanta elpyä myös levinneisyytensä pohjoisrajoilla.
Turturikyyhkyn etsiminen on aikaa ja vaivaakin vaativa, ei suinkaan helppoa, mutta jos onni on myötäinen, kiikarissa olisi kaunis lintu. Samalla hakemisella voi löytää paljon muutakin, vaikkapa illan hämärtyessä voi kuulla viiriäisen kantavan äänen peltolakeudelta tai seurata ja ihailla tuulihaukkojen lekutusta ja saalistusta.
Blogin kuvat ovat viikon takaa Viron Läänemaalta. Siellä turturikyyhkyä on, jos ei paljon niin kyllä sen verran, että kun suuntaa linturetken sopiville biotoopeille, sen voi hyvinkin löytää. Usein turturi ilahduttaa edellisvuotiselta havaintopaikalta, sillä turturi on varsin paikkauskollinen.