Kuvat: Samuli Haapasalo

352/365

Myrskylintu elää inhimillisesti ajatellen lähes tavoittamattomissa pohjoisten merien ulapoilla. Monasti siivillään kertaakaan lyömättä se leijuu aaltojen pinnassa ilmavirtauksissa taitavasti ja vain vähän energiaa kuluttaen.

Myrskylintu ilmestyy sateesta. Se sukeltaa sumuun. Ruokansa se nappaa veden pinnasta. Sopiville vesille myrskylintuja kerääntyy pyynnille tuhansia. Myrskylintu seuraa myös kalastusaluksia. Meitä lähinnä myrskylintuja olen katsellut Pohjois-Norjassa, Jäämeren ulapoilla ja Skotlannin saarilta ulos Atlantille ihmetellen. Joskus harvoin lintu harhautuu Suomenkin vesille esimerkiksi voimakkaiden myrskyjen kuljettamana. Sellaisten kuin tänä iltana.

Myrskylinnun keho on vanttera, vaikka ei raskas. Lintu on erikoistunut lentämiseen taitavan ketterästi liitelemällä aaltojen harjalla ja väleissä. Se liikkuu laajalla alueella. Se on myös pitkäikäinen, jopa yli 40 v.

Kalliosaarten syrjäiset jyrkänteet tarjoavat pesäpaikan. Nekin ovat tuulessa ja tuiverruksessa, eivät koskaan leppeämmillä sisälahdilla, vaan ulkona, viileässä ja kosteassa. Mutta tämä kaikki on myrskylinnulle kehittynyt ekologinen lokero, sen biotooppi, oma elinympäristö, missä ”myrsky mylvii ja laine laulaa”. Lintu on myös mestari uimaan.

Myrskylinnun pärjäämisen haasteet ovat merivesien kunnossa, virtauksissa, pinnan lämpötiloissa, ja mm.näihin tekijöihin liittyvässä ravinnon saamisessa. Erikoistuneelle ei monasti ole vaihtoehtoja, jos sen ympäristö voimakkaasti muuttuu. Myrskylintu hyödyntää kuitenkin merestä useammanlaista ruokaa kuin jotkut muut. Tällä hetkellä myrskylinnun kanta on elinvoimainen, vaikka niin moni merilintu on vaikeuksissa.

Myrskylintu kaukana ulkona Atlantilla, St. Kildan saarilla, Skotlannista länteen.

myrskylintuValtamerivuosi luonnossa