Valkoposkihanhet parveilevat Helsingin rannoilla. Jokapäiväinen pyöräreittini vie Töölönlahden keskittymän läpi. Hanhet laiduntavat nurmikolla kaikessa rauhassa kevyen liikenteen väylän kummallakin puolella.

Jotkut pyöräilijät soittavat kelloa, puikkelehtivat pysähtymättä hanhien välistä ja menevät menojaan. Suurin osa kuitenkin hidastaa ja osa heistä sekä moni kävelijä seisahtuu katsomaan hanhenmarssia ihastuneena. ”Hauskaa”, huikkasi eräskin nuori hetken touhua katseltuaan.

Kakka on kuulemma ongelma. ”Pää poikki”, huusi herttakuningatarkin Ihmemassa kaikelle häiritsevälle (ja jatkoi kroketinpelaamista elävällä hanhella). Kotimaisessa tappokuorossa on irtopisteitä keräämässä joitakin poliitikkoja ja tietysti metsästysmielisiä kansalaisia.

Kun Töölönlahden hanhet jäävät taakse, tullaan Musiikkitalon edustalla leviävälle terassiviheriölle. Siellä vasta kakkaa on. Helsingin paraatipaikka on joka aamu täynnä pulloja, purkkeja, käärepaperia, pakkauksia ja ruuantähteitä, joita uteliaat varikset tutkivat tarmokkaasti.

Musiikkitalon edustaa aamuisin. Kuva: Alice Karlsson

Iltapäivään tullessa tämä sotku on aina siivottu vähin äänin.

valkoposkihanhi

Tunne luontosi

Tilaamalla Suomen Luonnon pysyt ajan tasalla luonnon tapahtumista ja tuet suomalaisen luonnon suojelua.
Digiarkistossa näköislehtinä lähes koko lehden 81-vuotias historia.