Reilu viikko sitten kävin katsastamassa tiluksemme eli ystävän kanssa yhdessä vuokratun palstapuutarhan. Silloin vallalla olivat villiyrtit, jotka sittemmin päätyivät nokkoslettuihin ja salaattiin. Nyt viimein olen ryhtymässä tositoimiin, vaikka aikaa palstavisiitille on tänäänkin vain tunnin verran.

Matkassa on pieni pussillinen itänyttä perunaa. Nyt ollaan tosi omavaraisia, sillä nämä ovat kehittyneet istutuskuntoon ihan itsekseen ja vahingossa jääkaapin vihanneslaatikossa. Tällä metodilla olemme hankkineet siemenperunoita aiempinakin vuosina ja sato on ollut hyvä. Tarkoitus on kyllä ostaa lisää ihan puutarhaliikkeestä, mutta alkuun pääsemme näinkin.

Ilokseni huomaan, että kasvimaan monivuotiset yrtit ovat voimissaan. Maasta puskevat reippaana esiin minttu, oregano ja ruohosipuli. Nämä tekivät viime kesänä satoa kahden perheen talvitarpeiksi ja on ihana huomata, että yrtit ovat taas selvinneet kylmän ja pimeän ajan yli hienosti.

Perunamaata on suorastaan ilo työstää verrattuna menneisiin savisempiin vuosiin. Saan kaksi riviä perunoita maahan ja aikaa jää vielä mansikkamaan siistimiseen. Mansikkamaamme on uusimisen tarpeessa, mutta olemme päättäneet tehdä sen vasta ensi kesänä. Kitken siis ylimääräiset rikkaruohot mansikantaimien ympäriltä, lisään vähän multaa ja peitän mansikkamaan siihen tarkoitetulla muovilla, jossa on reiät taimia varten. Mikäköhän olisi paras luontoystävällisempi tapa kattaa mansikkamaa jatkossa? En halua lisätä enää muovia arjessani minnekään, en myöskään kasvimaalle.

Tehokkaan palstatunnin jälkeen puutarhurilla on loistofiilis. Mahtavaa vihdoin päästä kasvimaalla uuden kasvukauden alkuun, vaikka sainkin maahan kätkettyä vasta muutaman perunan. Vaatimattomastakin alusta tulee hyvä mieli, sillä alku se on sekin!

perunamaa

Perunamaan alku. Kuva Elina Juva

kasvimaakevätpalstapalstapuutarhuriperunamaayrtit