Kuva: Jouni Tikkanen

Tämän vuoden täydellinen kesäkirja Suomen Luonnon lukijoille voisi olla Michael Pollanin teos Toinen luonto. Puutarhurin oppivuodet. Teos ilmestyi alun perin 1991 mutta sai hiljattain hienon suomennoksen (Niin & Näin 2018).

Jos pidät puutarhaa tai raivaat mökillä puita näköalan tieltä, tämä kirja auttaa sinua ymmärtämään, mitä itsessäsi tapahtuu, kun teet niin. Urbaanin ihmisen luontosuhteesi joutuu kosketuksiin todellisuuden kanssa, ja todellisuus testaa, oletko luonnosta todella sitä mieltä kuin luulit olevasi.

Toimittaja ja kirjailija Michael Pollanille luontosuhteen törmäyskohta on nimenomaan puutarha. Se on paikka, jonne hän tuo luontokirjallisuuden suuret ajatukset testattaviksi, ja josta hän löytää hämmästyttävän määrän viittauksia kulttuurihistoriaan, filosofiaan, luokkaeroihin ja ties mihin.

Ennen kaikkea puutarha on Pollanille koko ihmisen luontosuhteen kuva: Hänen mukaansa Henry David Thoreaun ja John Muirin jälkeistä luontoajattelua on vaivannut liiallinen erämaan ihannointi, mistä on seurannut johtopäätös, että aina, kun luonto ja ihminen kohtaavat, toisen näistä kahdesta täytyy hävitä. Pollanin mielestä niin ei välttämättä ole, ja on paljon asioita, joita voi oppia hoitamalla puutarhaa. ”Ensinnäkin meidän täytyy oppia, nyt enemmän kuin koskaan, miten luontoa käytetään vahingoittamatta sitä”, hän kirjoittaa. Pollan hahmottelee yhteiskunnasta irtisanoutumisen tilalle uutta ekomodernia etiikkaa.

Pollanin hienous on siinä, että hän työstää kaikki korkealentoiset ajatuksensa kädet syvällä mullassa. Anekdootteja ja hauskoja kokkapuheita riittää, ja koko kirjan tunnelma on kauttaaltaan kuplivan kepeä. Siksi teos sopii hyvin kesäretkelle tai laiturinnokkaan. Se tekee kesän kokemuksesta syvemmän olematta ollenkaan pitkäveteinen.

Henry David ThoreauluontofilosofiaMichael PollanSecond Naturetoinen luonto