Viime viikolla Karjalainen uutisoi, että Suomen ensimmäinen varma havainto kultasakaalista tehtiin 23.7. Rautavaaralla. Sen jälkeen muun muassa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari on vaatinut lajin poistamista luonnosta. Hän väittää, että kultasakaali olisi vieraslaji ja se uhkaisi suomalaislajeja.

Väite ei pidä paikkaansa. Se kuitenkin sai aikaan vilkkaan keskustelun ja monet muutkin väittivät sakaalin olevan haitallinen esimerkiksi pienriistalle ja metsäkanalinnuille.

Kultasakaalin ruokavaliota on tutkittu paljon, sekä Euroopassa että koko sen levinneisyysalueella Intiasta Kaakkois-Eurooppaan. Mitä tutkimusten perusteella siis tiedetään? Onko kultasakaali runsastuessaan vähentänyt esimerkiksi lintukantoja?

Ei ole, ainakaan nykytiedon valossa.

Laajin tutkimus kultasakaalin ruokavaliosta vuodelta 2017 vetää yhteen 13 pienemmän tutkimuksen löydökset, jotka perustuvat 2440 kultasakaalin läjään tai vatsansisältöön lajin koko levinneisyysalueelta. Tutkimus selvitti, kuinka usein kultasakaalit söivät eri saalislajeja suhteessa saaliiden runsauteen.

Selvityksen perusteella tiedetään, että kultasakaalit söivät mieluiten rusakoita, vaikka ne eivät olleetkaan niin runsaita kuin muut ravintolähteet. Sen sijaan sakaalit söivät harvemmin kauriita (eli käytännössä niiden vasoja tai haaskoja), fasaaneja tai pikkunisäkkäitä.

Toinen tutkimus tulee Serbiasta. Vuosina 2004–2014 siellä tutkittiin 606 kultasakaalin vatsansisällöt. Näille sakaaleille olivat maistuneet pääosin kotieläimet, lähinnä maatilojen läheltä löytyvät sian haaskat (72%), pikkujyrsijät (10%), kasvit, kuten marjat ja hedelmät (8%) sekä villit sorkkaeläimet villisika ja metsäkauris (8%). Vähäisempiä määriä löydettiin rusakoita (3%), lintuja (4%), selkärangattomia (2%), muita keskikokoisia petoja (1%) sekä satunnaisesti matelijoita ja sammakkoeläimiä, hyönteissyöjiä ja kaloja (yhteensä 1%).

Bulgariassa selvitettiin, kilpaileeko kultasakaali ketun kanssa. Maassa elää Euroopan suurin sakaalipopulaatio, ja lajin kanta on kaksinkertaistunut vain 20 vuoden aikana.

Tutkijat huomasivat, että kettu ja sakaali viihtyivät pääosin eri elinympäristöissä: sakaali ihmisen liepeillä alavilla mailla, kettu kauempana asutuksesta ylängöillä. Sakaalin elinympäristö heijastui sen käyttämään ravintoon. Alavilla mailla ne söivät pääosin kotieläinten haaskoja, ylängöillä villien sorkkaeläinten haaskoja. Ketut sen sijaan suosivat molemmissa ympäristöissä pikkujyrsijöitä. Näin tutkijat päättelivät, että lajit eivät juurikaan kilpaile ruoasta.

Sekä Bulgariassa että Serbiassa sakaalit hyödynsivät siis kuolleita tuotantoeläimiä ja heikkoa jätehuoltoa.

Unkarissa tutkittiin hiljattain, miten kultasakaalin ravinnonkäyttö muuttuu, jos sillä on tai ei ole saatavilla metsästäjien jättämiä saalistähteitä. 200 tutkitun sakaalin perusteella tiedetään, että jos saalistähteitä ei ole, sakaalit löytävät luonnosta eri syistä kuolleiden riistalajien haaskoja. Lisäksi ne paikkasivat saalistähteiden puutetta syömällä hieman enemmän villisian porsaita, kotieläinten haaskoja ja selkärangattomia.

Onko siis niin, että kultasakaali on löytänyt vapaan ekolokeron, eli elintilaa ja ravintoa, jota muut pedot eivät käytä? Mikä on saanut lajin leviämään uusille elinalueille niin nopeasti ja voimakkaasti?

Pari vuotta sitten kansainvälinen tutkijajoukko esitti kultasakaalin leviämisen syyksi susien katoamista. Aiempien selvityksen mukaan tiedetään, että myös ilmastonmuutos ja maankäytön muutokset ovat tasoittaneet tietä sakaalin edellä.

Toukokuussa julkaistu bulgarialaistutkimus listaa syitä tarkemmin. Yksin susikato ei saanut sakaaleita valloittamaan kaakkoista Eurooppaa, vaikka onkin helpottanut niiden leviämistä. Sitä jouduttavat myös metsähakkuut, sillä kultasakaalit karttavat suuria yhtenäisiä metsäalueita. Sakaalit viihtyvät teiden tuntumassa, ja löytävät helppoa ruokaa auton alle jääneistä eläimistä. Sakaalit hakevat helppoa ruokaa myös muualta ihmisasutuksen tuntumasta: pikkujyrsijöitä maatiloilta ja pelloilta sekä jätteitä tunkioilta.

Yllä listatut tutkimukset osoittavat, että kultasakaali on tilaisuuteen tarttuva haaskansyöjä, joka hyötyy ihmisen muokkaamista elinympäristöistä ja puutteellisesta jätehuollosta.

Yksin Serbiasta niiden arvioitiin siivoavan yli 3700 tonnin edestä kotieläinten ruhoja ja tappavan maatalousmailta 13,2 miljoona jyrsijää, joka vuosi. Kotieläinten ruhojen siivoamisen arvoksi arvioitiin peräti puoli miljoonaa euroa vuodessa. Suomessa jätehuolto toimii tietenkin paremmin, mutta tutkimusten valossa kultasakaali ei tule uhkaamaan pesimälintujamme tai pienriistaamme. Se syö niitä hämmästyttävän vähän.

Lähteet:
Cirovic ym. 2016, Biological Conservation 199: 51–55
Hayward ym. 2017, Mammalian biology 85: 70–82
Krofel ym. 2017, Hystrix The Italian Journal of Mammalogy 28: 9–15
Lanszki ym. 2018, PLoS One 13: e0208727
Rutkowski et al. 2015, PLoS One e0141236
Spassov & Acosta-Pankov 2019, Biodiversity Data Journal 7: e34825
Tsunoda ym. 2017, Journal of Zoology 303: 64–71