Kansainvälisessä ilmastolakossa Helsingissä vaadittiin toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kuva: Riikka Kaartinen

Viime viikkoina olen tehnyt juttua kuluttamisesta, sen mittaamisesta ja maapallon rajallisista luonnonvaroista. Kaikki alkoi siitä, kun viime huhtikuussa julistettiin suomalaisten luonnonvarojen ylikulutuspäivä. Silloin äitini kysyi, kuinka ylikulutuspäivä lasketaan. En tiennyt. Kysymyksestä syntyi juttu ensi viikolla ilmestyvään Suomen Luontoon 8/2019.

Kulutuksen pohtiminen nosti pintaan ahdistuksen tunteen. On jo pitkään näyttänyt siltä, että ajamme kaasu pohjassa kohti ekosysteemien romahtamista. Tuntuu raskaalta ja luvattoman optimistiselta etsiä toivoa kuluttamisen ja maailmantalouden täyskäännöksestä, kun horisontissa näkyy välinpitämättömyyttä, inhimillistä hätää, lajikatoja ja konflikteja.

Sitten, kuin tilauksesta, BIOS-tutkimusyksikkö julkaisi ekologista jälleenrakennusta käsittelevät verkkosivunsa. Sivuilla he paitsi tunnustavat ongelmien ennennäkemättömän laajuuden, mutta tarjoavat niihin myös ratkaisuja. Ja juuri nuo ratkaisuesitykset tuovat toivoa. Että on olemassa ihmisiä, jotka ammatikseen pohtivat näitä asioita. Toivon, että vihdoinkin päästäisiin puheesta toimintaan. Tutkijat, suojelujärjestöt ja nuoret ilmastoaktiivit ovat kyllästymiseen asti holpottaneet, että meillä on kiire. Ja viesti ei millään tahdo muuntua toiminnaksi.

BIOS-tutkimusyksikön verkkosivuilla elämäntapamme ongelmat ja ratkaisut niihin perataan huolella. Poimin mittavalta ratkaisulistalta muutaman toivoa luovan esimerkin, joihin en ole aiemmin törmännyt.

BIOS linjaa, että suuret ympäristökriisit, kuten ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato, ovat meille ihmisille kokemuksellinen, maailmankuvallinen ja kulttuurinen haaste. Joudumme myöntämään, että tähän mennessä hankittu hyvinvointimme on saatu aikaan luonnonvarojen kestämättömällä kulutuksella.

Oli virkistävää kuulla tämä myös suuromistaja Ilkka Herlinin sanomana Helsingin sanomien haastattelussa viime sunnuntaina:

Herlinin mukaan karu totuus on se, että globaali talous, josta hänenkin sukunsa on hyötynyt, on perustunut luonnon riistoon. ”Ja siitä se on vedetty se Suomenkin hyvinvointi”, Herlin sanoo.

Joudumme muuttamaan suhtautumista työtekoon ja siitä ansaittuihin palkkioihin. Vaikka omalla työllä ansaittu raha on Suomessa pyhä asia, emme voi jatkaa enää niin, että rahoilla tuhotaan luontoa. Arvomme, valintamme, identiteettimme ja maailmankuvamme pitää muuttua luonnon kannalta kestäviksi.

Identiteetin ja arvojen muuttamisen lisäksi pitäisi muuttaa myös ihan konkreettisia asioita, kuten maanviljelyä.

BIOS-tutkimusyksikkö näkee maaseudun elvyttämisen ja omavaraisuuden lisäämisen yhtenä tulevaisuuden ratkaisuna. Kuljetusten tarve vähenee, kun ruoka tuotetaan lähellä kuluttajia. BIOS kehottaa lisäämään monilajista viljelyä ja kausiajattelua. Samalla maanviljelijöiden osuuden myyntitulosta tulisi olla nykyistä suurempi, ja tuotannon kestävämpää.

Kotimaisen kasvisruoan suosiminen olisi hyödyksi monesta näkökulmasta: se luo työpaikkoja maaseudulle ja on terveellisempää. Terveellinen ja vähemmän luontoa kuormittava elämäntapa tulevatkin usein samassa paketissa: kasvispainotteisen ruoan lisäksi hyötyliikunta parantaa terveyttä, ja fossiilisen energian käytön vähenemisen myötä pienenevät myös ilmansaasteet.

Oma suhtautumiseni vakavien ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ja lajien massasukupuuton, hillitsemiseksi on kahtalainen: tarvitaan suuria muutoksia yksilötason kuluttamisessa, mutta toisaalta ne jäävät vähäpätöisiksi, jos koko yhteiskunta ei lähde mukaan talkoisiin.

Nyt tuntuu siltä, että olemme pattitilanteessa. Valtaosa ihmisistä ei vähennä tai muuta kuluttamistaan, koska yhteiskuntakaan ei ole saanut aikaan merkittäviä uudistuksia. Päinvastoin. Esimerkiksi tällä viikolla selvisi, että hallitus jatkaa haitallisten yritystukien maksamista turvetuotannolle, vaikka turpeen käyttö tuottaa järjettömän määrän hiilidioksidipäästöjä, pilaa vesistöjä ja uhkaa uhanalaisia suolajeja.

Kuluttajien suunnalla sen sijaan toivo pilkahtelee. Yritystoiminnan maailmanlaajuisia vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch julkaisi eilen Taloustutkimuksella teettämänsä kyselyn tulokset. Kyselyssä selvitettiin esimerkiksi sitä, kuinka moni suomalainen olisi valmis muuttamaan kulutustottumuksiaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Siihen olisi valmis jopa 65 prosenttia vastaajista.

Lisäksi kysely paljasti, että kolme neljästä suomalaisesta haluaa yritysten tekevän jotakin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, sekä ostavansa mieluummin uusiutuvalla kuin fossiilisella energialla tehtyjä tuotteita. 67 prosenttia vastaajista halusivat, että yritykset kertoisivat tuotteiden hiilijalanjäljen, ja yli puolet olivat sitä mieltä, että yritykset tulisi velvoittaa tähän lailla.

Vaatimuksiin on helppo yhtyä. Miten keneltäkään voidaan vaatia ilmastoystävällisten tuotteiden suosimista, jos ei tiedä, mitä ne ovat.

ekologinen jälleenrakennusilmastonmuutoskestävyyskuluttaminenmassasukupuutto