Kuva: Anna Tuominen

Muutin hiljattain toiselle asuinalueelle, ja uuden kotini takana aukeaa houkuttelevan näköinen ryteikköinen joutomaa. Tyhjää tonttia on selvästi myllätty lähitalojen rakentamisen aikaan, mutta suurimmat puut on jätetty pystyyn. Nyt vaahteroiden ja muiden jalopuiden ruska houkuttelee takapihalle. Ruska on yhä osittain tieteelle mysteeri ja sitä pohditaan uusimmassa Suomen Luonnossa 7/2019.

Ruska ei ole vain puuvartisten kasvien juttu. Takapihan maitohorsma on saanut upean syysvärin. Kuva: Anna Tuominen

Muutama nuori vaahtera on mustien täplien koristama. Täplät aiheuttaa sieni. Kuva: Anna Tuominen

Vaahteran pilkut

Joutomaalla käyskentelee lisäkseni muitakin, tätä en odottanut. Mitä kummaa? Kaksi ihmistä tuijottelee puskiin ja kiertää ympäriinsä. Onko hukassa lemmikki vai geokätkö? Suomalaiseen tapaan olemme kuin emme huomaisikaan toisiamme, enkä siis kysy.

Tarkastelen kasvien siemeniä. Olen jo muitta mutkitta väittämässä kuvan kasvia Suomessa yleisimmäksi hevonhierakaksi, mutta tarkistan vielä. Käykin ilmi, että juuri siemenet erottavat hevonhierakan lähilajistaan, poimuhierakasta. Pullea nystermä verholehdessä viittaa vahvasti poimuhierakkaan, ja kapeahkot lehdet osoittavat samaan suuntaan. Tämä rannikkoseudun asukki on minulle uusi tuttavuus, johtuneeko siitä etten ole vain aiemmin katsonut?

Poimuhierakan syksyiset hedelmätertut. Kuva: Anna Tuominen

Kasviretkellä: Siemenet kypsyvät

Monilla ihmisen mylläämillä alueilla kukoistavat vieraslajit, eikä tämä piha ole poikkeus. Löydän useamman terttuseljan, joka ei onneksi lukeudu haitallisimpiin vieraslajeihin. Ilmoitan kuitenkin havaintoni Luomukseen havaintolomakkeella.

Terttuseljalla on hieman pihlajan kaltaiset lehdet ja punaiset marjatertut. Kuva: Anna Tuominen

Yhtäkkiä yläpuoleltani kuuluu närkästynyttä variksen rutinaa. Nostan katseeni juuri, kun nuori kanahaukka ylittää minut varissaattueessa. Räiskäisen kameralla perään, ja kuvaa zoomatessa haukan jalasta erottuu epämääräinen valkea alue. Lukurengas, kenties? Lähetän kuvan Luomukselle rengaslöytölomakkeella. En tiedä, pääseekö pelkän värin perusteella pitkälle, mutta tuskinpa siitä haittaakaan on.

Vaikkei kuva olisi kummoinen, se riittää monesti lajinmääritykseen. Tällä kertaa kuvasta löytyi myös värirengas. Kuva: Anna Tuominen

Joutomaata täyttävät pujot, karhiaiset ja muut tulevat talventörröttäjät. Kyläkarhiaisella on vielä muutama kukkakin toiveikkaasti auki. Piha saattaa tulevana talvena olla lintujen suosiossa, sillä karhiaisen siemenillä herkuttelevat tiklit, jotka ovat jopa saaneet tieteellisen nimensä (Carduelis carduelis) karhiaisten suvun (Carduus) mukaan. Myös pujon siemenet kelpaavat linnuille talviruoaksi.

Kyläkarhiainen on avannut optimistisesti vielä muutaman nupun. Kuva: Anna Tuominen

Uusi takapiha osoittautui yllättävän monipuoliseksi retkikohteeksi, joten taidankin suunnata sinne pian uudestaan!

Pudonneista lehdistä löytyy kauniita yksityiskohtia. Kuva: Anna Tuominen

LuomusruskasyysvinkittalventörröttäjävieraslajitVärirengas