6/2021

Yhtäkkiä tömähti varpuspöllö rengastusverkkoon. Se oli täysi yllätys. Kerran syksyllä se oli vastannut atrappiin muutamalla vihellyksellä. Kukaan ei ollut nähnyt sitä jo viidettä kuukautta toimineella lintujen ruokintapaikalla eli aika varhain aloitetulla.

Toki välistä tiaiset varoittivat ja jäykistyivät oksilleen. Tikat räkättivät pitkään ja kuuluvasti. On se pöllö saattanut tässä pyöriä, mutta ei ole näyttäytynyt.

Vaikka tämän pikkupöllön näkee joskus esilläkin kuusen latvassa tai sopivalla oksalla, se toisaalta maastoutuu metsään äärimmäisen hyvin. Kun kokoa pikku pöllöllä on vain vähän enemmän kuin punatulkulla, paikallaan oleva varpuspöllö katoaa helposti puun oksistoon näkymättömiin. Ei tarvitse kehoakaan paljoa liikuttaa, pää kun kääntyy joustavasti eri suuntiin.

Kerran varpuspöllö oleskeli syksyn harmaissa keleissä pihapiirissä metsäsaarekkeessa, se vihelteli kolmena päivänä muutaman kauniin vihellyksensä, yksittäisen tai pienen, suorastaan runollisen äänisarjan, mutta kertaakaan en saanut sitä näkyviin.

Onkin niin, että varpuspöllö on vähän yleisempi kuin aiemmin luultiin. Ja se on hieno juttu.

Varpuspöllö on taitava saalistaja. Kokoonsa nähden se on myös vahva lintu. Sen on todettu nappaavan tilaisuuden tullen jopa käpytikan tai räkättirastaan kynsiinsä. Se voi nousta siivilleen jopa itseään suurempi saalis mukanaan. Tyypillisempi saalis on kuitenkin monien pöllöjen tapaan pikkunisäkkäät, myyrät ja hiiret, monasti myös pienet linnut kuten tiaiset.

Mistä varpuspöllömme oli tähän lentänyt? Sulista saattoi päätellä, että tämä yksilö oli jo vanha lintu, ei viime kesän poikanen. Yllättäen sillä oli jo rengas jalassaan. Se kertoi, että nyt Sipoossa tavattu lintu oli rengastettu pesäpoikasena 12.6.2016 parhaassa Hämeessä Hauholla, Hankalanjärvellä. Eli se viettää pian viisivuotispäiviään. Kun varpuspöllönaaras tavattiin sille tyypillisessä metsässä helmikuun alussa, oli se varmaankin pesimäreviirillään. Toivottavasti sillä on poikaset pesässään vanhassa tikankolossa alkukesästä.

Linnun rengastaja kertoo, että hän löysi varpuspöllön pesän hauskalla tavalla. Hänellä on tapana vihellellä varpuspöllön ääntä metsässä kulkiessaan. Yllättäen varpuspöllönaaras vastasi vihellykseen ja pian hän löysi pesän haavasta. Poikaset kurkistelivat noin neljän metrin korkeudella olevasta vanhasta käpytikan kolosta.

Hän rengasti sekä emot että poikaset, joita oli peräti kahdeksan. Koiras oli ns. vanha lintu ja naaras edelliskesäinen. Vuosi 2016 oli hyvä varpuspöllöjen pesimävuosi. Tämä pesintä oli ajankohdaltaan hieman myöhäinen. Lähimmän varpuspöllön pesän hän tapasi noin kilometrin etäisyydellä. Se oli liito-oravaa varten rakennetussa pöntössä.

Haapakolo oli haapa-lehmuslehdossa. Ei ihan tyypillinen pesimäpaikka varpuspöllölle, joka viihtyy enemmän kuusikoissa, mutta hieno pesimämetsä. Viime viikon lintu on ainoa havainto tästä poikueesta, muista poikasista ei ole löytöjä, eikä myöskään emoja ole tavattu sen jälkeen.

Varpuspöllölle voi rakentaa myös pöntön. Mitat voisivat olla: pöntön leveys sisältä 15-18 cm, korkeus 60 cm, lentoaukon halkaisija 4,6 cm ja aukon etäisyys katosta 2 cm. Etuseinän on hyvä olla ainakin 5 cm paksu. Ja kutterinpurua tai sammalta pohjalle 5 cm kerros. Pönttö sijoitetaan esim. sopivaan kuusikkoon tai kuusivaltaiseen sekametsään 3-4 metrin korkeudelle.

Tänä talvena varpuspöllöä on nähty pienen vaelluksen omaisesti liikkeellä siellä täällä ja se voi joskus tupsahtaa puutarhaankin, jos pihalla on sopivasti puita ja pensaita.

Ja ei varpuspöllö nyt ihan näkymätönkään ole! Herkät vihellykset iltahämärässä tai aamulla varhain voivat paljastaa pienen pöllön olevan lähellä. Ja eri pöllölajien tunnelmallinen kevätsoidin on juuri alkamassa!