Retkipäivä 2. 14.5. 35 km
Toinen retkipäivä alkoi aamukahvin keittelyllä Suuri-Pisin saaressa samalla ihastellen jatkuvana virtana yli kulkevaa hanhimuuttoa. Kaakatusta kuului sivuilta ja välillä suoraan ylhäältäkin. Lintuharrastajien puskaradio tiesi kertoa, että päivän aikana Itäisen Suomenlahden yli lensi 400 000 hanhea.
Hanhimuuttoa
Lähdimme melomaan muutaman metrin myötätuulessa kohti Tammion viehättävää kalastajakylää, jossa kävimme maissa tikkaamassa kulttuuriympäristön ja saaren metsän pesimälintuja. Kylä kylpi keväisessä kukkaloistossa ja pääsimme myös jututtamaan saaren ainoaa vakituista asukasta, jota ei olisi vireytensä vuoksi uskonut 87-vuotiaaksi.
Tammion kalastajakylä
Tammiosta jatkoimme hakemaan vesitäydennyksiä Majasaaren kaivosta. Kaivon veden juomakelpoisuudesta ei ollut takeita, mutta ystävällinen veneilijä antoi meille täydennyksiä omista vesivarastoistaan. Hän kuului paikalliseen veneseuraan, joka piti saarta tukikohtanaan. Saaren saunan oli Haminan kaupunki antanut seuran käyttöön saarten roskien siivousta vastaan.
Jatkoimme melontaa edelleen suurten selkien yli eteenpäin, sillä kahdeksi seuraavaksi päiväksi oli luvattu navakkaa vastatuulta. Pääsimmekin hyviin asemiin, vaikka pitkä päivä vähän tuntui lihaksissa.
Iltatoimia
Retkipäivä 3. 15.5. 22 km
Aamupäivästä meloimme suojaisia saarten välejä kohti Kotkaa. Tuuli oli kuusi metriä sekunnissa sivuvastaista, kun ylitimme Kotkaan johtavat suuret laivaväylät. Ylitykset menivät kuitenkin hyvin, vaikka olimme etukäteen pelänneet näitä vilkkaasti liikennöityjä rahtilaivaväyliä.
Tuuli ehti navakoitumaan yhdeksään metriin sekunnissa, kun nautimme lounasta pikkusiepon tiplutellessa saaren metsikössä. Sivuvastainen aallokko tuntui kuitenkin siedettävältä meloa, joten jatkoimme vielä Kotkasta kymmenisen kilometriä yöpymään upealle hiekkarannalle. Itäisen Suomenlahden saaristolle on leimallista paitsi lukemattomat hiekkarannat, niin myös suuret kivikot ja lohkareet rannoilla.
Lohkareikkorantaa
Retkipäivä 4. 16.5. 22,5 km
Kun vastatuuli oli jo 8-9 metriä sekunnissa, ja sitä on koko päivän, matka ei tunnu etenevän. Onneksi edessä oli suojaisempi reittivaihtoehto sisempänä saaristoa, joten kovin isossa aallokossa ei tarvinnut edetä.
Lintuatlaksellisesti antoisimpia hetkiä olivat muutamat merimetsoluodot, jotka tekivät läheltä nähtynä vaikutuksen. Merimetso on alkukantaisuudessaan komea lintu. Kun lintuja on satapäin ja männyt valkeita aavepuita, ei voi kuin ihmetellä tätä luodon luonnon buuttaajaa ja buustaajaa. Vaikka nyt luodolla näytti kaikki kasvit kuolleen, kun joskus merimetsot sieltä lähtevät, on se lannoitettu ja saaristokasvien kukkaloisto on tulevaisuudessa taattu. Lisäksi kuollut puu elättää monimuotoista lajistoa. Toinen kohokohta oli suurin näkemämme silkkiuikkukolonia. Kahden saaren pienessä suojaisessa salmessa pesi kaikkiaan 36 paria.
Merimetsojen saari
Yömme vietimme saaristolaisesta vieraanvaraisuudesta nauttien sisämajoituksessa luonnonsuojelupiireistä tuttujen Jyrkin ja Lotan luona vanhalla kalastajatilalla. Keskustelua käytiin metsien tilasta, sillä hakkuut ulottuvat nykyään saaristoon pienillekin saarille. Tuore nokkosleipä ja vimpa maistuivat herkullisilta, saunan lämpö teki hyvää lihaksille. Sängyssä keikutti yhä päivällä koettu aallokko.
Retkipäivä 5. 17.5. 31,5 km
Koska sääennuste lupaili varsin leppeitä tuulia, valitsimme reitiksi ulkosaariston. Sieltä löytyy sielunmaisemani. Melonta tuntui eilisen vastatuulipuskemisen jälkeen kevyeltä ja ihanalta. Miten onnellinen sitä onkaan, kun saa tehdä matkaa hyvässä säässä.
Tyyni keli ulkomerellä
Se, mikä ihmetyttää, on lintujen vähyys. On paljon sopivilta pesimäluodoilta näyttäviä paikkoja, jotka ovat linnuista tyhjät. Lintujen määrät ovat jokseenkin pieniä ja lajeja on vähän. Pilkkasiipiä on näkynyt niukasti. Riskilöitä ja karikukkoja emme ole havainneet vielä lainkaan koko retken aikana.
Jo toista yötä peräkkäin nautimme sisämajoituksesta. Karl-Gustav, itsekin aktiivinen luonnonharrastaja, kutsui meidät kylään Sondarönin kartanolle. Kun nautimme Sondarönin anneista valmistettua illallista, saimme kuulla samalla paikallisista linnustonmuutoksista vuosikymmenten ajalta.
Retkipäivä 6. 18.5. 26,5 km
Aamupäivällä teimme Karl-Gustavin kanssa veneretken ennen kuin jatkoimme melontaa. Kiersimme veneellä luodon, jolla pesii yksi Suomen suurimmista ruokkiyhdyskunnista, noin tuhat paria. Lisäksi pääsimme vihdoin näkemään ensimmäiset riskilät ja muutaman etelänkiislankin.
Ruokkien saari
Puolenpäivän jälkeen aloitimme matkan teon. Koska keli salli, kiersimme Pellingin ulkomeren kautta. Se tosin tiesi muutamia lisäkilometrejä alkuperäiseen suunnitelmaan.
Päivän päätteksi saimme kirjata lintuatlaslomakkeelle koodin 73. Se tarkoittaa untuvikkoja, jotka voidaan katsoa syntyneeksi ruudun alueella. Kanadanhanhilla oli poikasonnea. Ne olivat ensimmäiset näkemämme poikaset tälle keväälle.
Retkipäivä 7. 17.5. 16 km
Tuuliennuste lupasi navakoituvaa tuulta puolen päivän jälkeen. Se oli vieläpä lounaistuulta, meille siis vastaista. Pääsimme aamupäivän aikana Emäsalon ohi, mikä riitti meille. Matkalla näimme jälleen harmaasorsia, kuten jokaisena retkipäivänä. Laji vaikuttaa olevan täällä huomattavasti runsaslukuisampi kuin Saaristomerellä.
Loppupäivän vietimme varustehuoltoja tehden, lintuhavaintoja kirjaten ja tekemällä rästiin jääneitä päiväkirjamerkintöjä. Tein myös ruokainventaario, sillä tarkoitus on täydentää ruokavarastoja Helsingissä huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Helsingin jälkeen pääsemme kauppaan vasta Hangossa.
Ajatuksissa pyörii päivittäin yksi lause: miten onnellinen olenkaan päästessäni tällaiselle reissulle!
Aamu leiripaikassa