Kuljettu reitti kartalla.
Retkipäivä 8. 20.5. 41,5 km
Aamulla kylmä pohjoistuuli pakotti pukemaan leirissä aamupuuhia tehdessä pipon päähän ja kevytuntuvatakin päälle. Tuuli oli meille myötäistä, joten meloimme Kaunissaareen hakemaan vesitäydennyksiä. Olisi tehnyt mieli tutustua saareen paremminkin, mutta hyvä keli oli käytettävä hyväksi melomiseen, kun lintuatlasruudut olivat tältä alueelta hyvin tutkitut.
Jatkoimme lähes tuulettomassa kelissä kohti Helsinkiä ja Vuosaareen vievän väylän yli. Juuri ylitystä aiemmin oli väylällä jyristänyt kaksi isoa laivaa, joten tarkkana sai rahti- ja matkustaja-alusten kanssa olla. Onneksi huviveneliikenne oli vielä vähäistä.
Päivän erikoisin etappi oli urbaani melonta Vallisaaren ja Suomenlinnan liepeillä. Taas saimme varoa matkustajalaivoja ja vuoroveneitä.
Länsisataman laivaväylä
Viimeisin väyläponnistus oli Länsisataman kohdalla, ja jouduimme odottelemaan sekä saapuvan että lähtevän risteilijän ohikulkua. Siinä väyliä ihmetellessä meitä vastaan tuli meloja, joka osoittautui tutukseni. Vaihdoimme muutaman sanan ja ihmettelimme onnekasta sattumaa.
Ilta päättyi väylien ylitysten jälkeen Läntiselle Käärmesaarelle, jossa emme olleet ainoat telttailijat. Pitkä päivä tuntui selässä ja unikin olisi maistunut, mutta valkoposkihanhien elämöinti pitkälle yöhön piti valveilla ja herätti aamulla aikaisin.
Leirisaari
Retkipäivä 9. 21.5. 24 km
Edessä oli ruokatäydennysten haku, joten meloimme Lauttasaaren rantaan. Kaupasta tarttui mukaan sekä tuoreita kasviksia ja leipää että kuivaruokatuotteita. Niillä selviäisimme Hankoon saakka.
Tapasimme Suvisaaristossa puolisoni biologitutun Camillan, joka meloi kanssamme reilut kymmenen kilometriä esitellen kotisaaristoaan. Reissun ensimmäiset harmaalokinpoikaset olivat kuoriutuneet ja untuvikot vipelsivät kallioluodolla. Haahkakoiraat olivat kokoontuneet kymmenpäisiksi parviksi. Lintuelämä on selvästi vilkastunut Itäiseen Suomenlahteen verrattuna.
Kajakit Stora Bröndön rannalla
Retkipäivä 10. 22.5. 18,5 km
Päivä vietettiin meloen sellaisella lintuatlasruudulla, jonka pesimälinnusto oli välttävästi kartoitettu. Se tarkoitti runsaasti kiikarointia kajakista luodoille, mutta ennen melontaa teimme kävelyn yöpymissaarella lintutornille.
Stora Brändön lintutorni
Päivän mielenkiintoisin havainto oli avoimella ulkoluodolla pesivä laulujoutsen. Laji on leviämässä saaristoon, mutta näin kaukana merellä emme sitä aiemmin ole pesivänä havainneet. Toinen hieno havainto oli yhdentoista suokukon parvi, jossa joukossa seisoskeli koreakauluksisia koiraitakin. Suokukot eivät täällä pesi, vaan olivat muuttomatkalla.
Lyhyempi melontapäivä teki hyvää, ja myöhäisiltapäivällä hakeuduimme meille tarjottuun mökkimajoitukseen. Ikionnellisena kuurasimme itseämme saunan lämmössä. Saimme myös pyykättyä kaikkein akuuteimmat likavaatteet. Merinopaitakin alkaa haista reilun viikon kuivapuvussa hikoilun jälkeen, vaikka sitä kuinka tuulettaisi yöt läpeensä.
Retkipäivä 11. 23.5. 31,5 km
Myötätuuli siivitti meidät muutamassa hujauksessa Porkkalan ja Upinniemen ohi. Onneksi tuuli alkoi nostattaa vaahtopäitä vasta sen jälkeen, kun suurimmat selät olivat jo takana päin. Silti kajakit vikuroivat myötäaallokossa. Aallokko ei ollut tasaista myötäaallokkoa, jota voi surffata kajakilla, vaan aaltojen sekamelskaa, joka käänsi keulaa milloin oikealle ja milloin vasemmalle.
Tauolla tuulisen Porkkalanselän jälkeen
Teimme lounastauolla saarella kävelyn saadaksemme havaintoja metsälajistosta ja ruudun lista täydentyi usealla lajilla. Leirisaareksi valikoitui Stora Fagerö, joka nimensä mukaisesti tarjosi kauniin leiripaikan.
Stora Fagerön hiekkaranta
Retkipäivä 12. 24.5. 21 km
Tuuli oli jälleen laantunut ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Tällä kertaa emme voineet hyödyntää hyvää keliä eteenpäin menemiseen, sillä meillä oli töitä tehtävänä.
Pyörimme lintuatlasruuduilla, joiden pesimälinnuston selvitystaso oli välttävä. Teimme saarikävelyn ja kiersimme kuuntelemassa lahdenpohjukoiden ruovikoiden lintuelämää. Myös lintuluotoja kiikaroidessa kului aikaa. Pääsimme pitkän odottamisen jälkeen näkemään viimein haahkanpoikasia! Myös ensimmäinen merihanhipoikue ui vastaan. Poikashavaintojen myötä käynnistyy uusi jakso atlastelussa.
Lintuatlashavaintoja keräämässä
Ensimmäistä kertaa kuivapuvuissa alkoi tulla tukalan kuuma. Alkumatkasta meillä oli merinovilla- ja fleecekerrasto alla, nyt pelkästään ohut merinovillakerrasto hikoilutti. Onneksi tauolla pääsi pulahtamaan mereen.
Havaintojen kirjaamista leirissä
Retkipäivä 13. 24.5. 32,5 km
Tähänastisen retken hienoin melontapäivä! Koko päivä oli käytännössä pläkä ja ulkosaariston maisemat kohdillaan. Ulkomerellä näimme isoja haahka-, telkkä- ja allikerääntymiä; suurin oli noin tuhannen linnun sekaparvi.
Teimme aamulla täydennyskierroksen eilisellä lintuatlasruudulla ja jatkoimme ensin kohti Smörskärin kalamajaa ja sieltä Jussaröhön. Toinen mielenkiintoisen näköinen kalamaja jäi käymättä, koska mantereella pilvet kasvoivat korkeutta ja alkoivat ukkostaa. Sateet ja ukkoset eivät kuitenkaan ulkosaaristoon yltäneet.
Mantereen ukkospilvet
Edessä oli hyvin tutkittuja lintuatlasruutuja, joten pystyimme melomaan matkaa. Ennen Jussarötä poikkesimme Lerharunilla, joka oli huonommin tutkitun atlasruudun puolella. Se kannatti, sillä luodolta kertyi runsas määrä atlashavaintoja. Lisäksi sepelhanhiparvi muutti aivan kajakkiemme keulan ohitse. Tällä hetkellä retken kokonaislajimäärä on tasan 100.