Kuljettu reitti kartalla.
Retkipäivä 19. 31.5. 28,5 km
Taalintehtaalta lähdettyämme pidimme ensimmäisen maatauon Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvalla Sandönin saarella. Aloin valmistella tortilloja lounaaksi, kun Panu lähti kiikaroimaan läheistä hiekkamatalikkoa. Pian hän saapui innoissaan juoksujalkaa hakemaan minua. Haahkojen seassa oli jotain paljon harvinaisempaa. Siellä ui kyhmyhaahka, joka on Suomessa satunnainen vieras, ja usein laji havaitaan haahkojen muuttoparvissa. Joimme pinnakahvit, sillä sain kyhmyhaahkasta elämänpinnan.
Sandönin hiekkarantaa
Tauon jälkeen tuuli kenkkuili meille ja ylitimme ison selän kuuden metrin vastatuulessa. Lisäksi takanamme ukkospilvet uhkasivat, mutta lopulta salamat ja sateet jäivät jälleen meistä noin 10-15 kilometrin päähän. Sään yllättävien muutosten vuoksi eteläisen Gullkronan ruudun kartoitus jäi harmillisesti kesken.
Ukkosturvallinen telttapaikka Dalskärissä
Retkipäivä 20. 1.6. 34 km
Aamupäivän nuohosimme kiikareinemme lintuluotoja ja ruovikkoisia merenlahtia. Etsimme erilaisia elinympäristöjä saadaksemme kattavammin ruudun pesimälinnustoa kartoitetuksi, ja se kannatti. Kurjet huutelivat ruovikossa ja korpin poikanen raakkui metsässä. Lintuatlaksessa jokaisella lajilla on merkitystä, myös niillä kaikkein yleisimmillä!
Iltapäivällä tapahtui viimein se, mitä olemme jo monta päivää huolestuneina miettineet: ukkonen rysähti päälle. Olimme sopivasti hakeutuneet maatauolle, kun totesimme ukkosen lähestyvän. Pystytimme teltan metsikköön ja varauduimme kököttämään seuraavat kaksi tuntia sen suojissa. Ukkonen meni kuitenkin kolmessa vartissa ohi ja jatkoimme melontaa loittonevien jyrähdysten saattelemana.
Emme päässeet kuin 2,5 kilometriä eteenpäin, kun sivullamme jyrinä yltyi. Takaatamme lähestyi myös uusi kuuro. Kömmimme kajakeista maihin juuri, kun rankkasade alkoi piiskaamaan meitä. Puolen tunnin kyyhöttelyn jälkeen oli pilvistä puhti pois, ja pääsimme melomaan illaksi määränpäähämme.
Yön vietimme sisämajoituksessa ystävämme Benjaminin luona hänen viehättävällä saaristolaistilallaan, jonka vehmaassa pihapiirissä vaalitaan luonnon monimuotoisuutta. Benjaminilta olen oppinut melontakurssien myötä paljon tärkeitä oppeja niin tekniikasta, pelastautumisista kuin kajakin korjaamisesta.
Retkipäivä 21. 2.6. 24 km
Heräsin aamulla 4.30 ukkosen jyrinään. Talo tärisi muutaman kerran salaman lyödessä lähelle. Oli ilo viettää tämä yö sisällä ja nauttia aamukahvit vanhan rakennuksen suojissa.
Sääennuste pelotteli, että ukkosia tulisi pitkälle iltapäivään saakka. Kun pahin salamointi laantui ja jyrähdyksiä kuului enää harvakseltaan, uskaltauduimme liikkeelle. Meloimme sisäsaariston rantojen ruovikoita hipoen, jotta emme olisi ympäristöämme korkeampia. Näin pääsimme etenemään Nauvon kylälle kauppaan. Sen jälkeen sää alkoikin seljetä, eikä ukkosia osunut enää reitillemme, vaikka kauempana taivaanrannassa tummat pilvet jyrähtelivät.
Melontaa ruovikon reunoja myöten
Tämä osuus reitistämme kulki hyvin tutkittujen lintuatlasruutujen kautta, joten meidän ei tarvinnut etsimällä etsiä tavallisia pesimälintuja. Vasta myöhäisiltapäivällä saavuimme atlasruutuun, jolla vietimme yömme korkeampien pesimävarmuusindeksien saamiseksi.
Retkipäivä 22. 3.6. 27,5 km
Teimme aamukävelyn Norrskatan saarella metsässä ja kulttuurimaisemassa. Retkilajilistamme kasvoi muutamalla uudella lajilla, kuten närhellä, jota on pesimäaikaan hankala havaita, ja nokikanalla, jonka määrät ovat romahtaneet.
Norrskatan lintuja kiikaroimassa
Iltapäivällä tuuli nousi, ja se oli meille vastaista. Välisaaristossa on kuitenkin helppo varioida melontareittiä, ja puikkelehdimme saarten suojissa eteenpäin.
Päivät venyvät huomaamatta helposti pitkiksi. Kuuden jälkeen illalla etsimme kajakeille ja teltalle sopivan rannan, pari tuntia kuluu leiriytymisessä ja iltatoimissa. Sitten vielä kirjaamme päivän viimeiset havainnot.
Leirissä kirjataan päivän viimeisiä lintuhavaintoja
Retkipäivä 23. 4.6. 18 km
Emme olleet saaneet telttaa aamuauringolta suojaan, joten heräsin kuumuuteen hieman auringonnousun jälkeen. Laulujoutsenet huutelivat ruovikkolahdesta ja telkkäkoiraat olivat kokoontuneet satapäiseksi parveksi kajakkiemme edustalle.
Aamu alkoi jälleen saarikävelyllä. Kahlasimme vanhoilla laidunmailla heinikoissa. Vanhat niityt ja pellot olivat alkaneet jo kasvaa umpeen karjan puuttuessa. Kierroksen jälkeen nypimme retken ensimmäiset puutiaiset pois jaloistamme.
Seuraavassa saaressa asiat oli perinnebiotooppuein suhteen paremmin. Saarella oli kaunis hakamaa keväänvihreine saarneineen.
Hoidossa oleva laidunalue
Alkuillalla suuntasimme Panun biologitutun Karin mökille, jonne olimme saaneet ystävällisen kutsun saunaan ja majoittumaan. Mielenkiintoisten yhteiskunnallisten keskustelujen lomassa tarjoiltiin maistuvia muurinpohjalettuja.
Retkipäivä 24. 5.6. 18 km
Åselholmin saarella meitä otti vastaan kaksi tuulimyllyä, kauniit saaristolaistilat sekä kukkarikkaat niityt ja tienpientareet. Kävimme kuuntelemassa, kuuluisiko kirjokerttua saaren katajikoissa. Vaikka elinympäristöä tuolle lajille olisi ollut, lintua emme havainneet. Muistelimme, että 1970-luvulla saarella olisi tehty kirjokerttuhavainto. Sen sijaan saimme seurata kiurujen laululentoa ja ihastella pikkulepinkäisten runsautta.
Åselholmin kylämiljöö
Päivän melonta ei ollut pitkä, sillä tavoitteena oli päästä lähelle Vuosnaista seuraavan päivän sovittua tapaamista varten. Yhdeksän metrin etelätuuli oli nostattanut reippaasti aallokkoa Iniönaukolle. Se vaikeutti lintujen havainnointia, mutta saimme paljailta pieniltä luodoilta atlasruudulle vielä useita uusia lajeja, kuten harvalukuiset kivikkopesijät ruokin ja riskilän sekä linnuista suomalaisimman eli selkälokin.
Retkipäivä 25. 6.6. 17,5 km
Meloimme aamupäivällä Vuosnaisiin ottamaan vesitäydennyksiä ja ostamaan lisää ruokaa. Pääsyy Vuosnaisissa käyntiin oli kuitenkin juhlinta. WWF:n edustajat olivat saapuneet paikalle reittimme varteen ojentamaan meille järjestön vuosittaisen Panda-palkinnon. Olemme tunnustuksesta valtavan kiitollisia, sillä sen osoittaman työmme arvostuksen ohella palkinto mahdollistaa käytännössä tämän saaristolinnuston seurantaretkemme toteutuksen täydessä laajuudessaan tulosten tallentamista myöten.
Panda-palkinnon luovutus Vuosnaisissa. Kuva: WWF/Susanna Vuorela
Luonnon monimuotoisuuden pitkäjänteinen seuranta on avain luonnon tilan ja sen muutosten ymmärtämiseksi. Tämä ei saisi olla pelkästään vapaaehtoistyön varassa. Kaikkien poliittisten päätösten tulisi perustua tutkittuun tietoon, ja siksi nykyhallituksen tekemät leikkaukset ympäristöministeriön hallinnonalaan ovat tyrmistyttäviä. Tällaisena aikana WWF:n ja muiden säätiöiden mahdollistaman toiminnan merkitys korostuu.
WWF:n tiedote Panda-palkinnosta.