Kuljettu reitti kartalla.
Retkipäivä 26. 7.6. 42 km
Heräsimme upeaan melontapäivään tuttuni mökiltä. Pintavesi oli sisäsaaristossa +21 astetta. Huomasin vihreitä hiutaleita vedenpinnalla. Sinileväkausi oli valitettavasti alkanut jo näin varhain! Sen sijaan ulompana merellä tuuli oli sekoittanut vettä niin, että hyvä kun uimaan tarkeni mennä. Ilmakin oli muuttunut koleaksi.
Vaihdoimme merialuetta Saaristomereltä Selkämerelle. Meloimme edelliseltä pitkältä melontaretkeltämme tuttua reittiä noudatellen. Lintuluodot kuhisivat elämää toisin kuin itäiseltä Suomenlahdelta lähdettäessä. Vaikuttavia tekijöitä on tietysti monia, mutta meren parempi tila ainakin pitää ravintoverkot kunnossa.
Selkämeri edessä
Iloksemme eräällä luodolla törmäpääskyt kiisivät hyönteisjahdissa. Yleensä törmäpääskyt kaivavat pesänsä hiekkatörmiin, mutta Selkämereltä löytyy muutamia yhdyskuntia, jotka pesivät kivikoissa.
Törmäpääskyluoto
Panulle lintupiireistä tuttu lintuharrastaja Olli oli kutsunut meidät syömään Uudenkaupungin edustalla sijaitsevalle huvilalleen. Hän loihti maittavan aterian, joka sisälsi kuivatun retkiruoan vastakohtaa – uusia perunoita. Lintuatlaksesta ja alueen linnustosta riitti puhuttavaa, sillä Olli oli jo vuosia ahkerasti kartoittanut siellä kartoittanut.
Jatkoimme iltaa myöten kovenevassa myötätuulessa matkaa eteenpäin. Tämä päivä oli pääosin matkamelontaa, sillä seuraavat huonosti tutkitut atlasruudut olivat vasta Rauman jälkeen Eurajoen ja Luvian saaristossa.
Retkipäivä 27. 8.6. 37 km
Illalla olimme tehneet aallokossa hankalan rantautumisen kivikkorannalle. Siinä kajakkeja kivien yli nostellessa ilmeisesti loukkasin myös käteni. En pysty nostamaan sillä puoli kiloa painavampia esineitä ilman, että käteen sattuu. Melonta myötätuulessa onneksi sujuu ilman kipua.
Matkameloimme Raumalle hakemaan ruokatäydennyksiä ja päivän sanomalehden (vaihtelua matkalukemistoon). Olin etukäteen selvittänyt uimarannan, josta oli vain 750 metriä ostoksille. Saimme myös vesitäydennykset rannalta.
Illaksi saavuimme Reksaaren ulkoilusaareen, jossa kesäkahvila oli onneksemme vielä puoli tuntia auki. Saimme ostettua meille saunavuoron ja pääsin pesemään kunnolla hiukseni moneen päivään. Telttailu vanhan kalastajatilan pihalla oli maksutonta ja juomavesitäydennyksiä sai talon ulkopuolella olevasta hanasta.
Reksaaren telttailualue
Ilmatäytteinen makuualustani vuotaa hieman. Yritin paikallistaa reikää upottamalla täytetyn alustan rantaveteen. En kuitenkaan löytänyt reikää. Onneksi ilmat pysyvät sisällä sen verran hyvin, ettei hidas tyhjeneminen haittaa pahasti yöunia. Ilmaa on vielä jäljellä aamullakin sen verran, että alusta tuntuu pehmeältä. Lisäksi meillä on mukana ohuet solumuoviset alustat, joten täysin ilman makuualustaa ei tarvitse missään tapauksessa nukkua.
Retkipäivä 28. 9.6. 0 km
Sääennuste näytti kahdelle seuraavalle päivälle navakkaa tuulta ja runsasta vesisadetta sekä muutenkin koleaa keliä. Nukuimme aamulla pitkään sateen hakatessa telttakangasta ja voimakkaiden puuskien ravistellessa telttaa.
Aamupäivän löhöilimme lukien eilistä lehteä teltan suojissa odottaen sateen laantumista. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla meillä oli sään pakottamana joutilasta aikaa. Lepo tuntui hyvältä!
Sadekeli
Kun sade loppui alkuiltapäivästä, kiersimme saarella kulkevan luontopolun, joka johdatti vanhoihin metsiin ja hoidettuihin perinneympäristöihin. Kahvila avasi hetkeksi ovensa, ja kävimme nauttimassa reissun ensimmäiset jäätelöt.
Reksaaren luontopolulla
Seurailin sään kehittymistä kännykästä. Kylmäpihlajan majakalla tuuli nousi iltapäivän aikana 16 metriin sekunnissa ja puuskissa puhalsi 20 metriä sekunnissa. Ei ollut toivoakaan matkan jatkumisesta ennen huomista.
Retkipäivä 29. 10.6. 8 km
Kuivapuvut päälle ja merelle! Aamulla meloimme navakoituvassa tuulessa lyhyen etapin Isolle Susikarille. Aallot pärskivät jo vaahtopäinä, kun saavuimme rantaan.
Tiesimme edessä olevan Luvian saariston olevan hankala telttailun kannalta, sillä rannat ovat kivikkoisia ja mökkejä runsaasti. Ainoa tietämämme telttailuun sopiva tasainen kallio oli 20 km päässä. Tuuli oli jo nyt navakkaa, joten jäimme suosiolla saarelle. Ja hyvä niin, sillä tuuli nousi muutaman tunnin aikana eilisiin huippulukemiin.
Meidät otti saaressa vastaan iloisesti määkivä lammaskatras. Uteliaat turvat työntyivät kajakkeihimme ja yksi lammas puski hellästi reittäni rapsutuksen toivossa. Kun lähdimme kävelylle saaren ympäri ruudulle uusien lintuhavaintojen toivossa, lähti joukko seuraamaan meitä.
Lampaat vastaanottamassa
Tuulisen ja sateisen illan sekä yön vietimme saarella olevan kalamajan suojissa. Tupa on paikallisen kalastajaseuran ylläpitämä ja se on tarkoitettu suojaksi seuran jäsenille ja niille, jotka suojaa sään kovetessa tarvitsevat.
Ilta tuvassa
Retkipäivä 30. 11.6. 25 km
Vihdoin pääsimme taas kunnolla etenemään ja edistämään atlaskartoitusta huonosti tutkituilla ruuduilla. Kun lounaan jälkeen tuuli viimein osoitti laantumisen merkkejä, lähdimme suorinta reittiä kohti Luvian saaristoa. Se tarkoitti hyvin aavaa selän ylitystä, jossa mainingit pääsivät esteettä vyörymään mereltä keikuttamaan kajakkejamme. Myös 7 m/s tuuli piti aallot yhä terhakoina ja matalikot kasvattivat aaltojen kokoa. Panu joutuikin vahingossa pitkään kajakkisurffiin väistäessään viime hetkellä huomaamaansa karikkoa. Suurimmat aallot peittivät edessä siintävät saaret ja toisemme näkyvistä. Maininki esti myös rantautumisen uloimmille saarille, tai ainakin se olisi ollut riskialtista terävien kivien takia kajakeille.
Kun pääsimme saarten suojiin, alkoi kiikarointi. Puolipilvisessä +13 asteen säässä ja kylmässä viimassa sormet alkoivat kohmettua. Aiemmin koetuista hellekeleistä oli enää häilyvä muisto luettavissa päiväkirjan sivuilla.
Eräällä luodolla meitä ilahdutti 400:n naurulokin yhdyskunta. Selkä- harmaalokkeja tapasimme kymmenpäisinä yhdyskuntina useilla kalliosaarilla lapintiirojen pesiessä luodon somerikko-osissa niin ikään monilukuisina määrinä. Näiden yhdyskuntien yhteydessä pesi myös tukkasotkia, haahkoja, pilkkasiipiä ja punajalkavikloja.
Retkipäivä 31. 12.6. 25 km
Aamupäivällä jatkoimme Luvian saariston kiertelyä ja sen kivikkoisuuden ihmettelyä. Onneksi sentään olimme löytäneet pikkuruisen silokallion teltalle ja kajakeille eilen illalla, sillä se ei ole mikään itsestäänselvyys täällä!
Telttapaikk Luvian saaristossa
Lounastauolla Nirvon saarella meitä ilahduttivat kesän ensimmäiset kalalokin poikaset, jotka taapersivat metrin levyisellä pesäkivellään edestakaisin. Niin ikään kesän etenemisestä muistuttivat aikuislintujen kerääntymät: lähivesiltä laskimme 100 merihanhea ja 400 telkkää.
Keli vain parani, vaikka lämpöä oli edelleen tarjolla niukasti. Kuivapuvut pysyivät visusti päällä, vaikka aallokko oli vaisua. Edessä oli suuret aavat selät ylitettävänä Säpin kautta kohti Porin Reposaarta.
Hieman ennen kilometrien mittaiselle ylitykselle lähtöä meidät peitti hetkeksi mereltä täysin yllättäen hiipinyt sumurintama. Näkyvyys huononi äkisti, joten kaivoimme gps-paikantimen esiin navigointia varten. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut käyttää, sillä sumurintama alkoi rakoilla jo 10 minuutin kuluttua ja hetken päästä meloimme jälleen auringonpaisteessa.
Sumurintama
Illaksi jäimme Outoorin saarelle, jossa on paikallisten ylläpitämä sauna. Kolean päivän jälkeen peseytyminen lämpimässä ja lämpimällä vedellä tuntui taas erityisen hyvältä!
Outoorin lauttasauna
Rannalla käyskenteli kaksi valkoposkihanhipoikuetta, punavarpunen vislaili tervehdystään rantalepikosta ja ihmisiin tottunut lapintiira piti metrin päässä meistä olevaa tolppaa kalojen tähystyspaikkanaan. Illassa kaikki oli kohdillaan, eikä ilmassa ole minkäänlaista reissuväsymystä!