Koira nuuskutteli rantapolulla talutushihnassa edelläni ja jäi tutkimaan jotakin kasvillisuuden kätköissä lymyävää. Onneksi se tyytyi vain nuuhkimaan, sillä heinikossa oli upea rantakäärme kerällä. Keltaiset niskatäplät näkyivät selvästi.
Siirsin koiran pois käärmeen lähettyviltä, mutta rantis oli jo kokenut olonsa niin tukalaksi, että kellahti selälleen ja tekeytyi kuolleeksi – se on pakenemisen jälkeen rantakäärmeen seuraava puolustautumiskeino. Käärmeen kieli roikkui pitkällä ulkona kuin varmemmaksi vakuudeksi, että minua ei kannata enää nuuskia.
Ihastelin aikani käärmeen komeaa mahapuolta ja jatkoin iltalenkkiäni koiran kanssa. Palasimme samaa reittiä takaisin, jolloin rantakäärme oli jo toipunut kohtaamisestamme ja luikerrellut omille teilleen.
Rantakäärmettä on kutsuttu myös tarha- ja karjakäärmeeksi. Käärmeitä ruokittiin ja pidettiin taloissa ja navetoissa elätteinä, sillä niiden uskottiin suojelevan tilaa ja tuovan menestystä.
Rantakäärme on myrkytön ja täysin harmiton Suomessa rauhoitettu laji.