Kuva: Annakaisa Vänttinen

Iltakävelyn yllätys sykähdytti! Näin ensimmäistä kertaa elämässäni mäyrän ja vieläpä vain noin kuutisen kilometriä Helsingin keskustasta!

Pitkän hellekauden kuivattama Koskelan metsä oli saanut päivällä niskaansa ukkoskuuron. Metsä tuoksui saunavastalle ja kostea lämmin ilma loi metsään melkein tropiikin tunnun. Kävelin hitaasti ihastellen hämärtyvää metsää ja haistellen sen tuoksuja.

Pusikosta kuului rapinaa. Metsässä liikkuu jonkin verran koiranulkoiluttajia ja arvelin rapinan ja tuhinan tulevan siitä. Jatkoin matkaa pientä polkua pitkin ja lintu pyrähti edestäni. Ehkä ääni olikin peräisin rastaasta? Sävähdin liikkeeseen ja näin kaksi mustavalkoista päätä! Toinen mäyristä pinkaisi suoraan multakasalta näyttävään pesään ja katosi sinne. Toinen jäi paikoilleen.

Mäyrä seisoi liikkumatta ja katseli minua. Astuin muutaman askeleen eteenpäin, mäyrä liikehti kuin arvioiden olinko miten suuri uhka sille. Olin varma, että se livahtaisi pian karkuun.  Kun sain napattua tuhisijasta muutaman kuvan, peräännyin hitaasti taaksepäin. Mäyräkin kyllästyi tuijotuskipailuun ja puikahti kiven koloon.

Mäyrän koko yllätti – se oli paljon suurempi kuin mitä olin kuvitellut. Se onkin ahman jälkeen maamme suurin näätäeläin. Mäyrä on petoeläin, joka elää laajalla alueella Suomessa, Oulun korkeudelle saakka.

Mäyrän kolot voivat olla kymmeniä tai miltei satoja metrejä pitkiä ja niissä on usein monia aukkoja liikkumista ja ravinnon etsimistä varten.

Olin onnekas, sillä mäyrä liikkuu usein öisin. Kesällä se saattaa kuitenkin lähteä lyhyen pimeän jakson vuoksi liikkeelle jo hämärän laskeutuessa.

mäyrä