Luulen, että kivikauden nainen, mies ja lapset ovat hyvinkin voineet tuntea rantasipin sipi -nimellä tai ainakin suunnilleen sillä nimellä, koska se kuvaa hyvin linnun ääntä, luonnon ääntä eli on ns. onomatopoeettinen nimi.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Näin arvioin, koska ihmisen vanhat asuinpaikat ja rantasipin suosimat pesimäbiotoopit ovat olleet jääkauden jälkeen tyypillisesti lähellä järven, joen tai merenrantaa, hiekkaisilla ja muuten karuilla, myös kallioisilla mailla. Ihmisen silmä ja korva ovat oppineet tunnistamaan tämän pienen kahlaajan jo varhain. Kun männerjää on väistynyt, on rantasipillekin syntynyt edellytykset asuttaa rantoja. Sipi on pesinyt ja pesii koko maassa.
Rantasipin tunnistaa kimeistä viheltävistä äänistään, jotka antavat tunnelmaa maisemaan.
Sipi onkin paljon äänessä. Pitkä, alin omaan toistuva varoitus tiiiiiiiiiiiiiiiiij… ja hyvin nopearytminen lentoääni tilitilitilitilitilitili… yhdistyvät pieneen kauniiseen kahlaajaan, joka lentää aivan veden pinnassa, räpäyttää mahdottoman nopeat väräjävät siiveniskut, väliin tosi lyhyen liidon ja taas väräjävät siiveniskut ja toistelee ”sipisipi” -huutoaan.
Istuessaan kivellä tai juostessaan rannassa rantasipi keinuttaa pyrstöään ja niiailee jatkuvasti. Joskus naapurisipit kohtaavat varsinkin iltasella jonkun reviirillä yhteisiin vihellyspalavereihin. Nämä kaikki erityiset piirteet ja linnun läheisyys yhteisillä rannoilla ovat kiinnittäneet kivikauden ihmisen huomion sipiin siinä kuin nyt mökkiläisen.
Sipin ilmestyminen jostakin toukokuussa jäiden lähtiessä havaittiin ja sen häviäminen huomaamattomasti kesän mittaan yömuutolle kertoivat kesän olevan taittumassa kohti syksyä.
Ja jos asuinpaikkaa vaihdettiin, sipi löysi uudellekin, kun se oli rannan tuntumassa.
Sipi on käytössä myös miehen nimenä Suomessa, mutta nykyään aika harvinainen.
Sipin tunnettuisuutta kivikauden naisen ja miehen keskuudessa lisäsi varmasti sekin, että rantasipi on aktiivinen paitsi päivällä myös yöllä. Sipin huuto on antanut tunnelmaa kesäyön hämärässä hiipuville tulille. Ehkä sipi on ennustanut samalla tulevien päivien säätä, kalaonnea tai muuta tärkeää, jota etsittiin luonnon ennusmerkeistä. Näin voi ainakin arvella.