Vuonna 1998 julkaistussa ”Sääkirjassa” Matti Mäkelä esittelee maailman laajimmalle levinneen kansan, joka koostuu ”huoneihmisistä”. He elävät melkein koko elämänsä kuutioissa, jotka katto, seinät ja lattia eristävät tehokkaasti ulkomaailmasta. Kuutioita on oltava paljon ja jokaiselle toiminnalle omansa. Niissä on aina yli 20 astetta, ikuinen kesä neljän vuodenajan maassa. Se vaatii ankarasti energiaa, tuli lämpö sitten sähköstä, öljystä tai puusta. Grynderit saivat asetettua uudet asumisnormit ja elintason mittarit, ja muutto pirtistä huoneistoon kävi äkkiä. ”Parin vuosikymmenen nopean muutoksen lopputulos oli, että raukeat aikuiset kävelivät laajoissa lattialämmitetyissä huoneissaan keskellä talvea suurin piirtein alastomina”, toteaa Mäkelä. Kaiken huippu ovat kylpylät, jossa on kesän lisäksi täysin väärä leveysaste, tropiikki. Kuinka kauan Maa-Äitee kestää tätä menoa? Suomessa huoneihmiset runsastuivat räjähdysmäisesti 1960-luvulta lähtien, kun maaseutu tyhjennettiin pienviljelmistä.

Minä kuulun ainakin tämän talven hökkeli-ihmisiin, jotka ovat enemmän sukua luolamiehille kuin huoneihmisille. Mökön kanssa me tottelemme vain yhtä herraa, säätä. Se määrää tehtävät ja vaatetuksen, myös sisällä. Hökkelissä ei talvella nakuilla.

Termospullonkin sata-asteinen sisältö jäähtyy parissa päivässä, jos ympärillä paukkuu kunnon pakkanen. Hökkelimme on kaikkea muuta kuin termospullo. Elämme päivästä päivään vuoristoradalla jossa kylmä ja lämmin vaihtelee tiheään tahtiin. Kun napsautan kaasupolttimen päälle, muutamassa tunnissa hökkelikin kuumenee huoneihmistenkin vaatimalle tasolle. Kun sammutan ”tulen”, kolmessa tunnissa lämpötila laskee viidentoista asteen tietämiin. Sitten syöksy loivenee. Ulkoilmasta riippuu kuinka monen tunnin päästä mittari näyttää 10 astetta. Ellen taas lämmitä, parissa vuorokaudessa on ihan samantekevää, nukummeko sisällä vai ulkona.

Sattuneesta syystä toivon oikein leutoa ja runsaslumista talvea. Lumi on hyvä suoja, myyrätkin sen tietävät. Seinän vierille kasatut kinokset ovat loistava eriste, tai oikeastaan siihen sisältyvä ilma. Siksi lunta ei saa tampata.

Talvi pistäytyi pihassa

Marraskuun synkeät päivät ovat kuluneet puita pilkkoen, kokaten ja pikkuremontteja tehden. Olen tukkinut vuotoja. Se on kiusallista verkonpaikkaajan hommaa: etsii, etsii, vaan ei soisi löytävänsä. Kohta kaikki on tilkitty, ja sen jälkeen voin vastata sään vaatimuksiin vain lämmitystä ja vaatteita lisäämällä.

Koko lokakuu ja marraskuun alku oli tyypillistä syyssäätä: muutama päivä sateista ja lämmintä ja välillä aurinkoisia pakkaspäiviä. Lokakuun lopussa lämpötila käväisi -10 asteessa. Siitä selvisimme kunnialla, mutta toki saimme jo hiukan tuntumaa mitä tuleman pitää. Tähänastinenhan on muuten ollut kuin lastentarhan kesäretki, koska marraskuun alussakin monena päivänä on ollut lämpimämpää kuin juhannusviikolla.

6.11. talvi teki ensimmäisen rynnäkön. Yöllä satoi 12 senttiä lunta, joka jäi maahan pariksi vuorokaudeksi. Sitten palattiin tuttuun rytmiin. Etelätuuli ajoi talven pakosalle ja lumi suli.

Ennusteet viittaavat siihen että marraskuun puolivälissä lämpötila tipahtaa pidemmäksi aikaa pikku pakkaselle. Silloin alkavat tositoimet. Toivottavasti sitä piristämään saapuvat tilhet ja taviokuurnat. Pihapihlaja odottaa täydessä marjalastissa. Kaikki muu on jo syöty.

Raku ja Mökö

Kuva: Rainer Rajakallio