Ja vaikka mä lasp olen syksyn vaan ja istuja pitkän illan, suoraan sanottuna suurin piirtein valehtelisin jos väittäisin, että tämä pimeys ei jo ota hermoon. Sisällä kompuroin 2 pienen paristokäyttöistä ledlampun valossa. Koska säästän paristosähköäkin, hökkelissä on usein pilkkopimeää tai ikään kuin kuu olisi katossa. Niiden lisäksi otsalamppu ja tasku/hammaslamppu on toisinaan otettava käyttöön. (Hammaslamppu on taskulamppu joka puristetaan hampaiden väliin kun on vapautettava molemmat kädet työhön). Jouduin naulaamaan ikkunaan kovalevyn ja tien vierestä löytämäni styrokspalasen, koska vanhat, rapistuneet tuplat huokuivat vilua. Sieltäkään ei päivä paista

Valottomuus tiivistyy 22.12. Osmo Moision mainion sivuston mukaan (www.moisio.fi) aurinko nousee Jämijärven horisontissa klo 9.51 ja vaipuu taivaanrannan taakse 15.04. Yhdeksän maissa hämärtää kuitenkin jo niin, että selkeällä säällä ulkona näkee puuhastella jotakin ilman tekovaloa. Sama pätee tunnin auringonlaskun jälkeen.

Talvipäivänseisaus on tänä vuonna erityisen synkkä, koska samaan aikaan on myös Uusikuu.

Sitten hyviä uutisia. Maa-Äiree pyllistää juuri nyt eteläisen puoliskonsa suoraan kohti aurinkoa ja me kurkottamme päälaella kohti pohjantähteä. Sen jälkeen me saamme nauttia päivä päivältä lisääntyvästä valosta. Ainakin Ylä-Satakunnassa tunnetaan sanonta:”Tapantina päivä on kukonaskelen pirempi ja loppiaisena sen jo hulluki huomaa.” Tapanin päivänä 26.12 aurinko onkin horisontin yläpuolella kolme minuuttia, loppiaisena 23 minuuttia kauemmin kuin Pimeyden kääntöpiirillä. Täytyy olla aika hullu, jos valon riemusaattoa ei jo Loppiaisena huomaa. Niihin aikoihin mollottaa lisäksi täysikuu.

Kohta on joulu. Harakanpesässä se ei aiheuta päiväjärjestykseen mitään muutoksia. Aatto, joulupäivä ja tapani ovat kuin mikä tahansa keskiviikko, torstai ja perjantai. Päivän rytmin määrää kalenterin sijaan Herra Sää. Ja kuinka ollakaan, hän muisti meitä tuikeilla lahjoilla. Syksy loppui 20.12 ja teki tilaa talvelle. Tätä kirjoittaessani Seisausyönä klo 2.05 ulkona on pakkasta yli 11 astetta. Näin kylmää ei ollut edes juhannusviikolla. Hökkelin sisällä lämpötila laskee aiempaa rivakammin ja lisää huimasti lämmityksen tarvetta. Nyt alkaa se varsinainen ihmiskoe, ja leikki on jo kaukana matkalla kohti lähimpiä kuumia kuutioita ja huoneihmisten seuraa.

Jouluttomuus on minulle helppoa, koska olen pitänyt sitä koko aikuisikäni tarpeettomana, jopa haitallisena Krääsän juhlana. Perheiden vuoksi on ollut pakko osallistua erinäisiin menoihin vaikkei taho. Nyt sitäkään velvoitetta ei ole.

Joka tapauksessa toivotan kaltaisilleni kaikkea hyvää koko loppuvuodeksi. Niille, joille joulu on The Juhla, toivotan myös kaikkea hyvää. Älkää syökö itseänne hengiltä.

Mökö ja Raku.