Blogi kertoo Sibeliuksen tavasta soittaa viulua linnuille. Sibelius myös suojeli Ainolan ympäristössä olevan vanhan metsän ostamalla puut pystyyn, vaikka hänellä oli lähes elinikäinen rahapula.
"Kurjet ovat minun lintujani", Jean Sibelius. Kuvat: Samuli Haapasalo
Sibeliuksen Ainolassa on hieno puusto. Vielä hienompi se oli Sibeliuksen aikaan. Sibelius myös osti pystyyn Ainolaan rajoittuvan metsän puut, kun metsä oli vaarassa tulla hakatuksi.
Valtionkin voisi tavoitella vanhojen metsien suojelussa yhtä aktiiviseksi ja arvostettavaksi toimijaksi kuin Sibelius. Toivottavasti näin tapahtuu. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö vanhoja metsiä tarvittaisi merkittävästi lisää suojelun piiriin hyvin monesta tärkeästä syystä.
Laulurastas lauloi epäilemättä Sibeliuksen metsässä ja Sibelius soitti sille viulua.
Sibelius soitti linnuille viulua Ainolan pihalla ja metsässä. Aika ihana juttu. Se kertoo arvostuksesta, lämmöstä ja kiinnostuksesta lintuja ja luontoa kohtaan, syvästä ymmärryksestä. Eikä pidä myöskään unohtaa Ainoa ja hänen Ainolan puutarhaansa osana miljöötä.
Samalla linnuille soittaminen oli säveltäjänerolle tilaisuus, jossa hän kuuli ja kuunteli lintuja ja sai ehkä mielenkiintoisia aiheita, rytmejä ja sointivärejä luomistyöhönsä.
Sibelius tunsi metsän ja linnut osaksi sisimpiä tunteitaan ja ajatuksiaan.