6/100

Kirkas lentoääni ”kirr kirr kirr kir….”. Hontelon, heittelehtivän lennon jälleen koukkaus pystypäin puun rungolle. Silloin venähtää laskeutuneen palokärjen kantava ”kliiije” huuto. Kärjen lento ja huudot kuuluvat suomalaisen salon aitoihin, monelle tuttuihin tunnelmiin.

Huudot voivat ennustaa säätilan muutosta. Kansansatu kertoo huivipäisestä eukosta joka on joutunut kiertämään palokärkenä. Palokärki on tunnettu kultakauden maalaustaiteessakin, Akseli Gallen-Kallelan maalaus Palokärki on vuodelta 1893, Paanajärven maisemassa.

Kuvien palokärki on viime tammikuulta 2016 Sipoossa, jossa palokärki yllätti käymällä syksystä keskitalveen tiaisruokintapaikalla. Tänä talvena sitä ei ole näkynyt, kovin harvinainenhan se on oppimaan ruokinnalle. Lentokuva on Kuusamosta keväthangilta 2012.

Palokärki on hyvin tärkeä monelle suurehkolle kolopesijälle kolonikkarina. Kärki hakkaa kolonsa usein haapaan, monesti korkeuksiin, mutta sen nokka ja kärsivällisyys pystyvät myös mäntyyn. Ja kun yleensä joka kevät valmistuu uusi kolo, vanha jää muille linnuille kuten Kalevalan sotkalle eli telkälle, tai vaikkapa näädälle.

Palokärki viettää elämänsä paikkalintuna. Kuitenkin monen muun tikan tapaan palokärjelläkin esiintyy ajoittain vaelluksia yli maitten ja merienkin.

Kielitieteellisesti on hauska todeta, että vaikka pohjoisviroon perustuvassa Viron kirjakielessä palokärjen virallinen nimi on musträhn eli mustatikka, kauempana idässä ja kaakossa, Võrun murteessa, kansa tuntee linnun myös meille tutulla nimellä palukärg!