Vaivaiskoivu on jokaiselle retkeilijälle tuttu. Vaivainen se ei kuitenkaan ole vaan kasvaa elinvoimaisina kenttinä ja kompastuttaa huolettoman kulkijan herkästi ja pahassa tapauksessa rikkoo vielä saappaankin. Kunnioitettava pikkupuu.

Toinenkaan vaivaiseksi ristitty, vaivaispaju, ei ansaitsisi nimeään, sillä vain muutaman sentin mittainen paju pärjää mainiosti tuulen pieksämällä, auringon paahtamalla ja pakkasten puremalla tunturipaljakalla. Harvinaisempi napapaju on yhtä pieni ja yhtä karaistunut.

Aihki on puolestaan suuri mänty, joka on usein satoja vuosia vanha. Sekään ei ole vaivainen, vaan voimiensa huipulla. Kelonakin se vielä ihastuttaa kulkijaa.

Pohjoisimmassa Lapissa ikäpetäjät ovat outien, isopuisten metsien, pääpuulaji, koska kuusi jää Saariselän seudulle. Etenkin jokilaaksot ovat näyttäviä outamaita silloin, kun ei olla niin korkealla, että tunturikoivu ottaa vallan ja männyt ovat siellä täällä yksittäisinä komistuksina avarassa maisemassa.

Lue sarjan aiemmat osat:

Osa 1: Tuttuja sanoja
Osa 2: Tuntureita on monenlaisia
Osa 3: Retkeilyä pohjoisessa
Osa 4: Pohjoisen linnut
Osa 5: Lohenpyyntiä Tenolla