120/365

Tukkasotkan lento on nopeasti viuhuvaa. Vauhdikas parvi voi tehdä myös nopeita taitavan hallittuja käännöksiä. Pesimävesikseen tukkasotka hyväksyy varsin erilaisia biotooppeja. Tukkasotka asustaa ulkosaaristossa, rehevillä lintujärvillä ja Lapin karuillakin järvillä. Naurulokkiyhdyskunnista se saa myös suojaa pesintäänsä. Naurulokin kanta on kuitenkin romahtanut ja suoja kadonnut. Tämänkin linnun ennuste on huonontunut viime vuosikymmeninä. Kanta on laskenut reippaasti. Sen uusi uhanalaisuusluokka on erittäin uhanalainen.

Lyhytaikaisiakin kannan heilahduksia tulee myös talvien vaihteluista, sillä osa kannasta jää talvehtimaan varsin pohjoiseen, mm. Ahvenanmaalle ja muualle Itämeren piiriin.

Nyt tukkasotkat ovat palanneet ja osa vielä palaamassa muutolta. Tumma olemus, valkea kylki, hauska tukka sekä sopivassa valossa näkyvä pään violetti heijastus tekevät tukkasotkasta varsin omaperäisen vesilinnun.

Lapin järvillä ja karuimmassa ulkosaaristossa pesii myös lapasotka. Lapasotkan selkä on mustan sijaan hyvinkin vaalea ja naaraalla on valkoinen rengas nokan tyven ympärillä. Suomessa pesivä lapasotkan parimäärä on enää satoja.

Lapasotkia on lähipäivinä näkynyt tuhansia ehkä kymmeniäkin tuhansia Väinämeren selillä eli sillä Itämeren osalla, joka erottaa Hiidenmaan ja Saarenmaan ja Muhun saaret Viron länsirannikosta. Nämä lapasotkat matkaavat Siperiaan. Mutta: siinäpä se lapasotkan maailman kanta sitten onkin, laji on vähentynyt keskeytymättömästi niin voimakkaasti, että sekin on saanut erittäin uhanalaisen luokituksen.

Lapasotkia muutolla Väinamerellä viime viikolla.