En ole ikinä joutunut retkilläni tilanteisiin, jotka olisivat tosissaan koetelleet eloonjäämistaitoja. Kun sain mahdollisuuden osallistua eloonjäämiskurssille, ajatus kolmesta vuorokaudesta lokakuisessa metsässä ilman tuttuja retkivarusteita samalla kiehtoi ja kauhistutti minua. On vaikea kuvitella, miten oma kroppa ja mieli reagoisi nälkään ja kylmään.

Eloonjäämisen teoriaa

Kurssin vetäjänä toimi Ingvar Krancher, joka aloitti 80-luvulla Ruotsin puolustusvoimien eloonjäämiskoulutukset.

”STOP – Stanna, Tänk, Orientera, Planera.”

Pysähdy miettimään tilannetta. Suunnittele, miten parhaiten tilanteen saa hallintaan. Suunnistaa kohti päämäärää. Siinä ohjeistus, kun tilanne iskee päälle. Hätäily ei auta. Hyvä sääntö kaikille, mikäli joskus sattuu eksymään retkillä!

Ihminen selviää ilman happea 3 minuuttia, kylmässä 3 tuntia, ilman vettä 3 päivää ja ilman ruokaa 3 viikkoa. Ilman toivoa ei välttämättä selviä edes kolmea sekuntia. Psyykkinen puoli vastaa 80 % osuudella selviytymistilanteista, fyysinen lopusta 20 %:sta. Oma mieli on siis tärkein selviytymisväline – samalla myös pahin uhka! Negatiivisuudelle ei saa antaa valtaa, keskity positiivisiin asioihin. Tällä teoriapohjalla oli aika lähteä kolmeksi vuorokaudeksi metsään.

Niukalla varustuksella metsään

Mukaan sai ottaa päällä olevien vaatteiden lisäksi sadevaatteet ja muutama pari vaihtosukkia, narua, puukko, muki, kipinärauta, pressu ja solumuovinen makuualusta sekä monelle aivan liian lyhyt viltti. Tavarat pakattiin muovipussiin. Myöhemmin teimme tavaroille kantolaitteen oksista, narusta ja muovisesta säkistä. Veden keittämiseen annettiin metallipurkit.

Päivät oli suunniteltu täyteen tekemistä ja selviytymistaitojen opettelua. Ensimmäisenä askartelimme alumiinitölkistä, rahkasammaleesta, turpeesta ja puuhiilestä vedensuodattimen, sillä päivässä pitäisi juoda vähintään 2,5 litraa nestettä.

Vedensuodastusta.

Majoitteeksi rakennettiin yhteinen suoja. Oikeassa tilanteessa pressun voisi korvata havuilla, tuohella ja sammalella. Pimeän tuloon ei ollut montaakaan tuntia, ja otsalamppuja ei ollut mukana, joten oli toimittava ripeästi! Itse keskityin polttopuun keruuseen ja sahaamiseen, sillä vuorokaudessa pimeyttä riitti yli 12 tuntia, ja puuta kuluisi melkoinen määrä. Polttopuiden parissa vierähti kolmisen tuntia illassa ja työ kulutti valtavasti energiaa. Onnistuimme tekemään niin paljon puita, ettei kenenkään tarvinnut lähteä  hakemaan lisää yönselkään armottomaan pimeyteen.

Kahden ensimmäisen yön majoitteena toimi pressuista tehdyt laavut, joiden keskellä oli nuotiopaikka.

Illalla kömmittiin tulen äärelle havupedille. Pelkkä huopa ei ollut riittävän lämmin, joten lämpöä haettiin vieruskaverin kyljestä. Toisena yönä käärin nuotiossa kuumentuneen kiven kankaan sisään ja sijoitin varpaiden alle lämmikkeeksi. Toista kiveä pidin vatsanseutuvilla. Lisälämpö oli tarpeen!

Kolmannen yön vietimme kolmen hengen ryhmissä pienemmässä majoitteessa. Illan kova tuuli viilensi ilmaa entisestään, yöllä meni pakkasen puolelle. Kylmyys puski tiensä laavuun sisään, ja  hivutti sormensa viltin alle. Kuumat kivetkään eivät torjuneet täysin kylmyyttä, enkä saanut nukutuksi kuin muutaman tunnin koko yönä.

Kolmannen yön majoitus.

Nälkä hidastaa ja tyhmentää

Moni ei tuntenut nälkää kurssin aikana, vaikka energiavaje kasvoi päivien myötä. Minua näläntunne oli läsnä heti ensimmäisestä yöstä lähtien. Lokakuun lopussa luonnosta ei löydy kovinkaan paljoa energiapitoista syötävää. Vatsaa yritettiin huijata lähes jatkuvasti avotulella porisseen C-vitamiinipitoisen männynneulasteen muodossa. Jäkälät ja mustikanvarvuissa kevättä odottavat olemattoman kokoiset silmut olivat lähes ainoaa ruokaa, sillä sienet ovat ernegia-arvoltaan köyhiä. Islanninjäkälä eli isohirvenjäkälä, joka on hiilihydraattipitoisuudessaan perunan veroinen, alkoi tosin etoa heti ensimmäisen syöntikerran jälkeen.

Islanninjäkälää havupedillä.

Ruuan arvostus nousi nälän myötä. Kalastamani ahvenensintti tuntui juhla-aterialta. Vaikka marjoissa ei juuri energiaa ole, harvat yksittäisen puolukat tai pakkasenpanemat juolukat, jotka onnistuimme löytämään, maistuivat makeilta kuin parhaimmatkin karamellit ja nostivat hymyn ihmisten kasvoille. Miten vähästä ihminen tuleekaan onnelliseksi, kun on puutetta kaikesta!

Energiavajeen myötä toimintakyky hidastui ja kaikki tekeminen vaati ylimääräisiä ponnisteluja. Toisena päivänä osa kurssilaisista voi niin huonosti, että antoi ylen. Itse koin armotonta päänsärkyä, kun nälkä hakkasi lekalla aivokuorta. Siitä huolimatta pakotin itseni tekemään polttopuita, sillä lähestyvä pimeys ja yön kylmyys ei antaisi armoa! Minulle oli myös henkisesti helpompaa pitää itseni jatkuvasti toiminnassa.

Puuhastelu auttaa pitämään negatiiviset tunteet kurissa.

Energianpuute vaikuttaa fyysisen jaksamisen lisäksi myös tuntemuksiin ja ajatuksenjuoksuun. Kun päänsärky hellitti, tuli tilalle tunteiden vuoristorata. Viimeisenä iltana pienetkin asiat ärsyttivät ja yritin keskittyä tekemiseen, jotta en tiuskisi toisille. Päätöspäivänä oli vuorossa suunnistusta luonnonmerkkien ja pitkän kepin avulla. Silloin huomasin, etten pystynyt enää keskittymään kuin yhteen asiaan kerralla. Pienikin häiriö sai unohtamaan, montako askelparia olin juuri laskenut mielessäni. Siinä tilassa tekisi helposti kohtalokkaita virheitä oikeassa eloonjäämistilanteessa.

Tulenteon taito

Liikun harvoin retkilläni merkityillä taukopaikoilla tai erämaassa, jossa tulenteko on sallittu. Ruuan laittoon retkikeitin on nuotiota paljon kätevämpi. Kun retkivälineet puuttuvat, huomaa, että ilman tulta on vaikea selviytyä pohjolan haastavissa olosuhteissa. Nuotiopaikan valitseminen niin, että lämpö saadaan mahdollisimman tehokkaasti hyötykäyttöön, ja tulen sytyttäminen märässä metsässä vaativat tietotaitoa ja harjoittelua. Kurssin aikana opimme tekemään tulet kipinäraudalla ja tuohella kuusen kuivia alaoksia hyödyntäen.

Tuohta talteen tulentekoa varten.

Tuli on monipuolinen apu. Se antaa lämpöä ja kuivattaa kastuneet vaatteet. Savu toimii tarvittaessa merkinantovälineenä sekä hyönteisten karkottajana. Nuotion äärellä voi valmistaa ruokaa ja liekki antaa valoa pimeyteen. Tulella on myös psykologinen vaikutus: se lämmittää mieltä.

Savu toimii hyvänä hätäsignaalina ja huomionherättäjänä pelastustilanteissa.

Viimeisenä yönä vietin kaksi kahden tunnin jaksoa kipinävuorossa tulta vaalien. En pystynyt nukkumaan, koska minua vaivasi kova nälkä ja vilu. Sen sijaan nuotion lämmössä, sen liekkiä tuijotellessa, oli hyvä siemailla vatsan täytteeksi havuteetä. Yösydännä oli navakka tuuli vihdoin tyyntynyt. Ympärillä levittäytyi hiljaisuus, ja metsä, jonka korkealle kivunnut kuu valaisi. Laulujoutsen parvet toisensa jälkeen matkasivat linnunradan ohjeistamana etelään. Tunnelmallinen hetki loi uskoa siihen, että jaksaisin vähillä yöunilla vielä seuraavankin päivän.

Joukossa on voimaa

En ollut missään vaiheessa vetäytynyt porukasta syrjään. Onnistuin tiedostamaan ja torjumaan yllättävän hyvin negatiiviset tunteet. Pystyin pitämään itseni puuhakkaana. Jos olisin ollut yksin tilanteessa, en olisin pärjännyt niin hyvin. Yhteisvoimin saatiin luotua selviytymisen kannalta otolliset olosuhteet. Kun ympärillä oli kannustavia ihmisiä, joihin pystyin luottamaan, tunsin olevani turvassa. Olin myös tietoinen siitä, että kolmen vuorokauden jälkeen palaan normaaliin elämään, eikä minun tarvinnut tehdä oikeasti eloonjäämisen kannalta ratkaisevia päätöksiä.

Oikeassa selviytymistilanteessa ei välttämättä tiedä, milloin eloonjäämiskamppailu päättyy; päätös jäädäkö paikoilleen ja odottaa apua vai kuluttaa energiaa ja pyrkiä siirtymään eteenpäin kohti mahdollista pelastusta, voi olla todella vaikeaa. Eloonjäämiskeinot ovat pääosin simppeleitä ja jopa itsestään selviltä tuntuvia, mutta muistaisinko niitä, jos olisi oikea tilanne päällä? Retkeilijälle eloonjäämistaitojakin tärkeämpää on pystyä välttämään etukäteen vaaratilanteet. Siihen auttaa retkeilyn perusteiden osaaminen, hyvä suunnistustaito, ensiaputaidot ja varautuminen erilaisiin yllättäviin tilanteisiin.