Aamuyöstä oli mennyt pakkasen puolelle ja kylmyys kutitteli nenänpäätä. Poljin pyörälläni kuun ja tähtien loisteessa halki uinuvan kotikylän. Selässä keikkui iso kassillinen melontavälineitä. Päälle olin pukenut kuivapuvun ja sen alle muutamia villavaatekerroksia. Lyhyt pyörämatka kajakkivajalle toimii hyvänä indikaattorina sopivasta talvimelontavaatetuksesta. Jos tulee kuuma, tulee hiki myös meloessa. Jos tulee vilu, on kylmä myös kajakissa istuessa. Olin tällä kertaa niin ajoissa liikkeellä, että omituisia pyöräilyvaatteita ihmetteleviä vastaantulijoita ei ollut. Halusin olla merellä ennen auringonnousua.

Pakkasin tavarat otsalampun kapeassa valokeilassa ja työnsin kajakin varovasti veteen ohuen jääriitteen sekaan. Rauhallisten melanvetojen myötä kajakkini lipui hiljaa saarten välistä isommalle selälle. Nousevan auringon ensisäteet kurkkivat metsäisten saarten takaa. Tämä oli se hetki, jonka vuoksi kannatti herätä kukonlaulun aikaan. Rakastan aamuhetkiä!

Ohutta riitettä. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Raja talvi- ja kesämelonnan välillä on häilyvä. Talvimelonta ei tarkoita automaattisesti jäisiä ja lumisia olosuhteita. Talvimelonnaksi kutsutaan yleensä kylmän kauden melontaa, syksyn ja kevään välistä aikaa. Moni määrittää talvimelontakauden ajaksi, jolloin käytetään poikkeuksetta kuivapukua vesille lähtiessä.

Talvimelonnassa on aistikkututta ja retket ovat elämyksiä täynnä. Kylmissä oloissa on toki suurempia riskejä kuin kesällä meloessa. Etenkin pakkasasteilla myös keho tiedostaa riskit; aistit valpastuvat, lihakset ja mieli keskittyvät tietoisesti jokaiseen melanvetoon.

Luonto tarjoaa paljon sellaista, mitä kesäaikaan ei ole mahdollista kokea.  Äänimaailma on erilainen, kun veneilijät ja suurin osa linnuista ovat poissa. Minäkin pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan veden pinnalla kelluvan jääriitteen hiljaista helinää kajakin kylkiä vasten. Tyynellä kelillä saariston rauha on vaikuttavaa, suorastaan meditatiivinen.

Saariston meditatiivista rauhaa. Kuva: Panu Kunttu

Alkutalvella, kun meri lainehtii vielä vapaana, mutta saaret ovat saaneet kevyen lumipeitteen ylleen, on saaristomaisema satumaisen kaunis. Aurinkoisena päivänä sinisenä hohtavat meri ja taivas luovat upean kontrastin valkeaan huntuun pukeutuneille saarille.

Meren ja saaren kontrasteja. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Oma tunnelmansa on myös räntäsateessa ja lumipyryssä. Harmauskaan ei ole ankeaa merellä, sillä saariston harmaasta löytyy loputtomasti sävyjä. Vedenpinnalla tanssivien usvakiehkuroiden leikkiä ja savuavaa merta jaksaa ihastella loputtomiin.

Saariston harmaan sävyjä. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Pieni pakkanenkaan ei saa minua pysymään poissa mereltä. Melontakausi jatkuu niin kauan, kun saan työnnettyä kajakkini matkaan kotirannasta, ja alkaa taas keväällä meren vapauduttua yhtenäisestä jääpeitteestä. Ohuen jääkannenkin saa rikottua melalla, kun tietää tekniikan. Keväällä haasteena on paksut ja teräväreunaiset jäälautat, jotka kelluvat vapaana virtausten mukana. On osattava tarkkaan arvioida tuulen vaikutus jäälauttojen liikkeisiin, jotta ei joudu jäälauttojen vangiksi.

 

 

Saarten rantojen läheisyydessä meloessa voi löytää mitä mielikuvituksellisempia jäämuodostelmia. Kun keväällä meri vapautuu jääkannesta, voi onnekas päästä näkemään myös vaikuttavia ahtojääröykkiöitä.

Jääröykkiöt ovat Saaristomerellä melovalle harvinaista nähtävää. Kuva: Panu Kunttu

Tunnen olevani etuoikeutettu saadessani asua ja retkeillä saaristossa vuoden kaikkina aikoina. Miten tällaisista maisemista muka malttaisi olla poissa?

Kylmää, mutta äärettömän kaunista. Kuva: Sanna-Mari Kunttu

Vinkkilista talviselle melonteretkelle

Talvimelontaan on aina varauduttava huolellisesti etukäteen ja turhia riskejä on vältettävä. Tässä vinkkilista talviselle melontaretkelle.

melontameriSaaristoSaaristomeritalvitalviretkeily

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.