Syksyllä 2018 selailimme ensimmäisen kerran puolisoni Panu Kuntun kanssa elämältä tuoksuvia vanhoja merikarttoja, joissa lyijykynällä piirretty reitti kulki saaristossa mutkitellen Salosta Poriin. Kartoista melkein aisti niihin imeytyneen rakkohauruvallien tuoksun ja myrskytuulien ilmaan nostattamat suolanmakuiset pärskeet. Sekä auringonpilkahdukset, jotka varmasti nostattivat hymyn huulille muutoin vuoden 1974 niin sateisessa kesässä.
Vanhat elämää nähneet merikortit
Karttojen omistaja, tuo vanha kalastaja ja itseoppinut ornitologi, oli muutamia päiviä aikaisemmin kertonut varsin elävästi omasta soutaen tehdystä Suuresta merimatkasta ja lintuhavainnoistaan. Etenkin niistä lintuhavainnoista, sillä ne olivat olleet souturetken keskiössä. Saari saarelta ja luoto luodolta oli kertynyt lintujen rengastusaineistoa. Ja mukana oli kulkenut vaimo ja kaksi pientä lasta. Retki oli alkanut Salosta Halikonlahdelta 10.6.1974 ja jatkui Turun saariston läpi sekä Ahvenanmaan ympäri Selkämerelle, aina Porin Tahkoluotoon saakka, jonne retki päättyi 3.8.
Havaintojen ja karttojen läpikäymistä Linkolan vieraana.
Oma suunnitelmamme oli toistaa tuo sama reitti ja likimain samoja päivämääriä seuraten, samoilta saarilta ja luodoilta lintuhavaintoja ylös kirjaten. Näin saisimme kiinni saaristolinnuston muutoksista. Mutta halusimme tehdä sen omalla tavallamme – kajakeilla meloen. Se tuntui Pentti Linkolan meriretkeen verrattuna kovin turvalliselta, vaikka matkaa tulisi pyöreästi 1000 kilometriä, ja valtaosa siitä ulkosaaristossa. Kajakkimme ovat varsin merikelpoisia soutuveneeseen verrattuna, eikä matkassa kulkisi edes lapsia, joista pitäisi pitää huolta. Lisäksi teltat ja muut varusteet ovat ottaneet harppauksia eteenpäin 70-luvulta.
Linkolan vanha soutuvene.
Olimme miettineet retken toteuttamista jo muutamia vuosia, mutta seitsemän viikon kesävapaan järjestäminen onnistui töiden ja opiskelujeni vuoksi vasta nyt. Sitä ennen oli kuitenkin vielä paljon tehtävää, ennen kuin seitsemän viikkoa kestävä meriretki pääsisi toden teolla alkamaan: varustehankintoja, liikkumislupia, havaintojen tallentamista sähköiseen muotoon… välillä jännittäen, miten koronatilanne tulisi vaikuttamaan Suureen melontaretkeemme. Ja tämän kaiken valmistelun ja jännityksen keskellä otimme vastaan surullisina uutisen Linkolan poismenosta.
Reittisuunnittelua
Tästä alkaa blogikirjoitussarja Suuresta melontaretkestä Pentti Linkolan jäljillä. Summittaisen retin näet oheisesta kartasta. Pyrin kirjoittamaan kuulumisia noin kahden viikon välein aina elokuun alkuun saakka, kun toivottavasti olemme päässeet turvallisesti määränpäähämme Poriin. Sen jälkeen edessä on vielä iso työ naputella havainnot sähköiseen muotoon, viedä Tiira-lintutietopalveluun ja tehdä vertailut vuoden 1974 lintuhavaintoaineistoon ja vetää johtopäätöksiä linnuston muutoksista.