Vaikka lokakuu on jo lopussa, palataan vielä menneeseen syyskuuhun. Kuukausi oli ennätyksellisen lämmin Suomessa, ja niin myös Helsingissä. Kaisaniemessä syyskuun keskilämpötila oli 15,8 °C, joka ylittää edellisen ennätyksen vuodelta 1934 0,9 asteella. Ennätys on sikäli merkittävä, koska Kaisaniemen sääasema on Suomen pitkäikäisin toiminnassa oleva sääasema. Havaintoja on jo vuodelta 1844 lähtien. Syyskuu oli siis Helsingissä lämpimämpi kuin tyypillinen kesäkuu.

Syyskuu 2023 oli ennätyksellisen lämmin myös globaalisti, ja varsin suurella marginaalilla. Myös Euroopanlaajuisesti syyskuu oli ennätyksellisen lämmin. Tarkastellaan tässä postauksessa kuitenkin vain Helsingin Kaisaniemen tilannetta.

Voiko ennätyksellisen lämpimästä syyskuusta Helsingin Kaisaniemessä syyttää ilmastonmuutosta? Kysymys on sikäli oleellinen, koska ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskilämpötilat kohoavat, eikä Suomi ole siltä suojassa. Keskilämpötilojen nousun myötä äärimmäisen lämpimät kuukaudet muuttuvat entistä todennäköisimmiksi. Toisaalta, ilmakehän luonnollinen vaihtelu voi aikaansaada äärilämpötiloja myös ilman ilmastonmuutosta.

Tutkimuksemme, joka on vielä vertaisarvioitavana, antaa kysymykseen yhden vastauksen. Tulosten mukaan ilmastonmuutos lisäsi ennätyslämpimän syyskuun todennäköisyyttä noin 9 kertaisesti. Oli siis yhdeksän kertaa todennäköisempää, että ennätys syntyi nyt, kuin että se olisi syntynyt sellaisessa rinnakkaistodellisuudessa jossa ilmastonmuutosta ei ole.

Usein ilmastonmuutoksen attribuutiotutkimuksissa puhutaan termistä “fraction of attributable risk” (FAR), jonka voisi suomentaa vaikka osuus ilmastonmuutokseen liitettävissä olevasta riskistä. Käsite auttaa määrittämään, kuinka suuri osa tietystä tapahtumasta voidaan selittää ilmastonmuutoksen vaikutuksilla. Jos vaikka ilmastonmuutos lisäsi tapahtuman todennäköisyyttä kaksinkertaiseksi, niin FAR olisi 50 %. Syyskuun 2023 Helsingin Kaisaniemessä ilmastonmuutos lisäsi tapahtuman todennäköisyyttä 9,3 kertaisesti, joten FAR on noin 89 %. Tämän verran syyskuun lämpöennätyksen todennäköisyyden lisäyksessä olisi siis ilmastonmuutoksen vastuulla.

Toinen käsite, jota attribuutiotutkimuksissa usein käytetään, on “change in intensity” eli muutos voimakkuudessa. Tutkimuksemme mukaan syyskuu 2023 oli noin 1,5 astetta lämpimämpi ilmastonmuutoksen takia. Toisin sanottuna, ilman ilmastonmuutosta syyskuun 2023 keskilämpötila olisi siis ollut noin 14,3 astetta, kun se nyt oli 15,8 °C.

Huomiona, että teimme tutkimuksen käyttäen homogenisoituja kuukausikeskilämpötiloja. Näistä lämpötilatiedoista on eri menetelmien avulla poistettu mm. Helsingin kaupungistumisen vaikutus, ja ne siten kuvaavat ilmastollisia muutoksia paremmalla tarkkuudella kuin ns. raakahavainnot.

Sovelsimme menetelmää myös muihin ennätyslämpimpiin kuukausiin Helsingin Kaisaniemessä tällä vuosituhannella. Näitä ovat joulukuu 2006, maaliskuu 2007, heinäkuu 2010, toukokuu 2018, tammikuu 2020, ja kesäkuu 2021. Vähän yllätyksenä osoittautui, että ilmastonmuutoksen vaikutus oli kaikista vähäisin ennätyslauhassa tammikuussa 2020. Tulosten mukaan ilmastonmuutos lisäsi keskilämpötilaennätyksen todennäköisyyttä ”vain” 2,7 kertaiseksi, kuin muissa ennätyslämpimissä kuukausissa kerroin vaihteli 5-12 välillä. Tulos heijastelee sitä, että ilmaston luonnollinen vaihtelu on suurta talvikuukausissa. Olihan edellinen ennätys tammikuulta 1930, ja se kerkesi säilyä ennätyksenä 90 vuotta.