Harakka on yleinen, mutta harvoin sen saa ihan vierestä kuvaan kuten viime viikolla pikkulintujen ruokintapaikalla Virossa. Lintu on valpas ja harakalla on harakan refleksit, harakka on nopea reagoimaan kameraan.
Eräänä kesäiltana Lappajärvellä unohdin laiturille pienelle lautaselle pari saippuapalaa. Aamulla saippuat olivat hävinneet, mutta lautanen oli paikoillaan. Kuka vei saippuat? Lokki, varis, orava vai hikinen hauki?
Harakka kätki tiaisille tarkoitetun talipallon lumihankeen ja peitteli sen nokallaan. Päälle satoi vielä kymmenkunta senttiä lunta. Näin kuinka harakka pari viikkoa myöhemmin meni suoraan kätkölleen ja kaivoi sen esille. Kuinka se sen löysi? Haistoiko se sen?
Tämä urbaani duetto on monelle tuttu. Kiireinen kaupunkitalitintti on muuttanut yksinkertaisen ja mekaanisen säkeensä rauhallisesta ti-ti-tyystä referoituun ti-tyy -muotoon, jota lintunen alkaa laulella jo varhain kevättalvella. Harakka räkstättää menemään tuttuun tapaan eli käheästi ja epämusikaalisesti, ei järin kauniisti.
