Kuvat: Samuli Haapasalo

14/2020

Pieni harakkaparvi lensi rytinällä ruokintapaikalle pihassa. Yleensä harakka – säännöllisenä pihalintunakin –  ja erityisen valppaana lintuna ei tule suin päin piilokojun eteen saatikka pyrähdä siihen parvena kolmeen neljään metriin. Nyt harakoita oli puolen tusinaa niin lähellä että tuskin mahtuivat yksitellenkään kokonaan kuvaan. Ehkäpä ne ovat kuitenkin tottuneet, kun koju on seisonut koko syksyn paikoillaan, mitä nyt tuuli välillä riepotellut nurin.

Herra harakka hieno niin…Katsokaa pyrstön ja siipien värejä!

Jotkut luontokuvaajat toivovat, että heillä olisi harakan refleksit. Yleensä, jos kameraa vähänkin kohottaa vaikkapa koivun latvassa keikkuvan harakan suuntaankaan, se lentää oitis tiehensä tai lennähtää kuvaamattomiin.

Nyt harakat kuitenkin jäivät touhuamaan virolaiseen pihaan, nahistelivat ja tappelivatkin. Aivan ketterästi ne roikkuivat talilla ja räpistelivät siivillään tasapainoa. Auringonkukan kuorittuja siemeniäkin yksi ahtasi vahvaan nokkaansa.

Akrobatiaa talilla

harakkavuosi luonnossa

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!