16/2020

Olen syksyn ja talven hämärissä kuvannut edelleen ahkerasti myös kuusitiaista, pienintä tiaisista. Pieni on samalla  terhakka, reipas, aktiivinen, vauhdikas ja hauskannäköinen.

Kuusitiainen ei kuitenkaan ole kovin yleinen ja kanta keskittyy etelään. Esiintyminen on myös metsien koostumuksen mukaan aika laikuttaista.

Parhaissa paikoissa kuusitiaisia kuitenkin tuntuu olevan useita pareja lähekkäin. Ja syksyn vaelluksilla kuusitiaisia näkee hyvinkin erilaisissa paikoissa, vaikkapa etenemässä pelto-ojien pajukoissa tai niemennokkien katajissa.

Mutta missä on suurikokoisia vanhoja kuusia tuoreessa metsässä tai hyvää sekametsää jossa riittävästi isoja kuusia, siellä kuusitiainen viihtyy.

Kuusitiaista esiintyy myös vaikkapa Helsingin omakotialueilla, jos niihin rajautuu vihervyöhykkeitä ja kappale oikeaa metsää luonnontilaisena puistona. Silloin kuusitiaiset voivat pesiä jopa pihapuun kolossa tai pöntössä. Hyvin pienireikäisen pöntön (26-28 mm) kuusitiainen omaksuu mielellään. Kuivilta kankailta ja näreiköistä kuusitiaista on turha etsiä.

Kuusitiainen vaeltaa aika ajoin syksyisin yli merten ja pitkällekin Eurooppaan.