Kuvat: Samuli Haapasalo

17/2020

Haikailin koko syksyn isompia tilhiparvia etelään. Odotin niitä runsaan pihlajanmarjasadon vuoksi. Vaikka rastaat verottivat marjoja pitkin syksyä, olisi niitä ollut kovasti tilhillekin.

Ja olihan tilhiäkin, mutta niukasti ja pieninä parvina.

Yksi selitys on niin runsas ja hyvälaatuinen pihlajanmarjasato eri puolilla maata, ettei tilhien tarvinnut vaellella kauas.

Pari päivää sitten näin, kylläkin vain kaksi tilheä Tenojoen varressa Tanabrussa, niillä oli täälläkin edelleen istutettujen pihlajien marjoja, tosin keltaisia kuin tyrninmarjat, säät olivat tehneet tehtävänsä.

Olivatko tilhet viettäneet myös kaamoksen lyhyet päivät näin pohjoisessa, koivuvyöhykkeellä, sitä voin vain arvailla. Toinen mahdollisuus on, että vaellusvietti ja ravintotilanne olivat johtaneet etelän suunnan sijaan tilhet Tenon varteen  kuusivyöhykkeen pohjoispuolelle vasta hiljan. Toki näin vain kaksi tilheä enkä tiedä syksyn tilannetta.

Joka tapauksessa oli hauska havaita koristeellisen kauniit töyhtöpäät täällä asti keskellä talvea.

tilhivuosi luonnossa

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!