Pikkuvarpunen on omanlaisensa varpunen
Pikkuvarpunen tulee varovasti pelto- tai pihamaiseman ruokintapaikalle, ensin tiedustelijat tarkkailemaan, sitten vauhdikkaasti koko parvi. Yhdessä myös pelästytään.
Pikkuvarpusen tuntomerkit näkyvät hyvin kuvasta, kokonaan ruskea päälaki ja musta pilkku poskessa. Kuva: Samuli Haapasalo
12/2020
Pihabongauksessa nähtiin viime viikonloppuna yli 50 000 pikkuvarpusta. Se on iso määrä. Puolen vuosisataa sitten niitä olisi nähty koko maassa kourallinen.
Pikkuvarpusella on Virossa osuva nimi, põldvarblane elikkä peltovarpunen. Kun edellisellä viikolla kuvasin piharuokinnalta lintuja, ilmestyi pikkuvarpusia peltomaiseman saarekkeeseen peräti kaksikymmentä.
Toki pikkuvarpunen elelee myös kylillä, mutta lenkit ruoanhaussa kiertävät peltomaisemaa laajalti.
Ruokinnalle pikkuvarpuset lentävät ensimmäisten tunnustelijoiden tarkkailun jälkeen parvena. Ne istuvat lähekkäin oksilla ja pensaissa.
Hyvin tyypillisesti pikkuvarpuset piileskelevät pienikasvuisten pajujen, tuomien sekä varpujen ja heinien suojassa ja nousevat sieltä ylemmäs ruokailemaan. Mielellään ne poimivat varisseita siemeniä ruokinta-automaatin kohdalla maassa heinien suojassa. Tämä käyttäytyminen ilman muuta suojaa niitä varsin hyvin mm. varpushaukan hyökkäyksiltä.
Talikin maistuu pikkuvarpusille hyvin.
Pikkuvarpunen on pärjännyt Suomessa viime vuosikymmenet todella vahvasti, hyvin pienestä esiintymästä yllättäen valtalajiksi. Se on kova lisääntymään, monasti kesän läpi pesintä pesinnän jälkeen.
Varpunen, ”kotivarpunen”, on enemmän ihmisen huomaavaisuuden varassa niin ruoan, pesäpaikkojen kuin vaikkapa pensasaitojen tarjoaman suojan suhteen. Kotivarpusta on hyvä muistaa.