Keväisin kasvaa vain harvoja helttasieniä. Kevätrusokas on niistä yksi. Laji ei siis suuresti herätä ruokasienestäjän huomiota ja hyvä onkin. Se on nimittäin myrkyllinen ja siitä on suomalaisiakin myrkytystapauksia.
Keväällä ei liikoja ruokasieniä kasva – siksi kannattaa tyytyä hieman vähäpätöisempiinkin. Männyn- ja kuusenkäpynahikkaat ovat herkullisia, mutta niitä on vaikea löytää kerättävää määrää.
Heti kun maa paljastuu lumesta, voi löytää ensimmäisiä sieniä. Yksi ensimmäisistä on kahden – viiden sentin läpimittainen talvimaljakas, Urnula hiemalis.
Mistä löytää huhtasieniä? Tavallinen minulle osoitettu kysymys. Vähän onnenkauppaa se onkin, mutta kun onni potkaisee oikein kunnolla, niitä saattaa löytää satamäärin. Parhaimmat määrät olen nähnyt kerrostalojen pihaistutuksissa.
Keväinen sienimaailma on syksyistä selvästi köyhempi. Sentään lehtipuuvesaikon kaatuneissa risuissa ja oksissa voi nähdä lumen huvettua kirkkaanpunaisia maljoja.
Poimukellomörskyä luullaan usein huhtasieneksi. Sen näköinen se paljolti onkin. Voimakkaasti poimuinen lakkiosuus on pienempi, kuin iso sormustin pitkän, kermanvalkoisen, pienisuomuisen jalan päässä.
