Heti kun maa paljastuu lumesta, voi löytää ensimmäisiä sieniä. Yksi ensimmäisistä on kahden–viiden sentin läpimittainen talvimaljakas, Urnula hiemalis. Sen ulkonäkö ei ole kummoinen, ohutkuorinen, puolipallomainen tai pallomainen, ja sen yläosa laajenee maljamaiseksi. Maljan reuna on epäsäännöllisen hammaslaitainen. Sisältä se on sysimusta, ulkopinnaltaan tumman violetin ruskea, hieman nystyinen. Oikeastaan se muistuttaa vähän edellisvuodelta peräisin olevaa sienijäännettä.

Sitä voi löytää maaliskuusta toukokuuhun, pohjoisesta kesäkuussakin. Helposti sitä ei huomaa. Se piiloutuu usein edellisvuotisten lehtien ja muun karikkeen sekaan. Toisaalta se voi johtua lajin harvinaisuudestakin. Sitä on löydetty sieltä täältä Etelä-Suomesta, yleensä yksittäin kasvavana. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulusta ja Rovaniemeltä. Eli niiltä paikoilta, joissa asuu tällaisten outouksien harrastajia.

Kasvupaikkakaan ei ole kovin merkillinen, tien penkka, nurmikko, pensaikon tai metsän reuna riittää sille mainiosti. Kulttuuripaikkoja se joka tapauksessa näyttää suosivan. Syötäväksi tuollaisesta ei ole, harvinaisuutena sen voi kerätä museonäytteeksi, mutta muuten jääköön muistuttamaan sienimaailman monimuotoisuudesta.