Totuus on se, että Suomen metsäluonnon tila on surkea. Se on niin surkea, etteivät enää edes suojelualueille tähdätyt retket lohduta. Suojelualueet ovat niin pieniä ja hajallaan, että metsälajien yleinen hupeneminen ulottuu myös niihin. On ollut hätkähdyttävää havaita, miten tutuissa retkikohteissamme linnut ovat vähentyneet verrattuna siihen, miten niitä näki ja kuuli 1990-luvun vuosina.

Olen aina ajatellut, että maailman todellisia valtiaita ovat linnut. Mihin tahansa maapallolla kulkee, siellä elää lintuja. Linnut viihtyvät sielläkin, missä ihmiset kykenevät selviytymään vain tutkimusasemiinsa ahtautuneina, tekniikan ja huoltokuljetusten varassa.